Elokuvat

Paterson

Patersonin (Adam Driver) elämä koostuu mukavista rutiineista: hän herää joka aamu täsmälleen samaan aikaan, suutelee vaimoaan (iranilaisnäyttelijätär Golshifteh Farahani), taputtaa koiraansa ja lähtee töihin ajamaan bussia. New Jerseyn Patersonin katuja navikoidessaan hän kuuntelee matkustajien keskusteluja ja raapustelee lounastunnilla muistikirjaansa. Paterson nimittäin kirjoittaa runoja. Satunnaisia pohdintoja kaikesta mitä hän näkee ympärillään, vaikka vain pienestä tikkuaskista. Mutta jostain syystä hän pitää kaiken suurimmaksi osaksi omana tietonaan.

Split

On ilosanoman aika. M. Night Shyamalan on tehnyt loistokkaan paluun monen monituisen kehnon elokuvan jälkeen. Viime vuoden The Visit oli ihan passeli b-luokan kauhumysteeri, mutta saamme palata jopa viitisentoista vuotta taaksepäin, jos haluamme nähdä ohjaajan edellisen hyvän leffan. Vuonna 2002 sai ensi-iltansa Signs, jonka jälkeen Shyamalanin ura lähti hallitsemattomaan syöksyyn kohti ö-luokan jämäelokuvien sylkykuppia.

American Pastoral

Seymour ”Swede” Levov (Ewan McGregor) on pikkukaupunkinsa sankari, heidän Kennedynsä, kuten David Strathairnin Nathan Zuckerman sanoo luokkakokouksessa vuosia myöhemmin. Swede on paikallinen legenda; hyvästä perheestä tuleva urheilulupaus, joka menee naimisiin kauniin Dawnin (Jennifer Connelly) kanssa ja muuttaa maalle. Swede elää periamerikkalaista unelmaa perheensä kanssa, ja elämä näyttää ulkopuolisille täydelliseltä. Unelmaa kuitenkin uhkaa Sweden tyttären Merryn (Dakota Fanning) radikalisoituminen 60-luvun rotumellakoiden jälkeen.

Viattomat

Puola vuonna 1945. Mathilde Beaulie (Lou de Laâge, joka vähän aikaa sitten nähtiin elokuvassa Palaa luokseni vielä) on apulaisena ranskalaisessa Punaisessa ristissä. Vaikka kontaktit sodan jalkoihin jääneisiin paikallisiin on minimoitu, ottaa hätääntynyt nunna (Agata Buzek) yhteyttä. Mathildea tarvittaisiin auttamaan synnyttävää naista. Luostarissa hän tajuaa, että kauhistunut tuleva äiti on myös nunna… eikä ainut samassa tilassa.

Armoton maa

Vuosien painama, eläkkeelle pääsyä ja pohjoissuomalaisen paikkakunnan poliisiaseman sen yhteydessä sulkeutumista odottava Lasse (Ville Virtanen) saa kuulla taposta tuomitun nuoren Jaakon (Antti Holma) palanneen kotiseudulleen. Pienessä, mutta laajaan erämaahan levittäytyneessä yhteisössä ihmiset kulkevat helposti toistensa ohi, ja jännitteiden kasvaessa ei kestä kauan ennen kuin tapahtuu kamalia. Sen jälkeen asioita, joita muutenkin olisi vaikea käsitellä puhumalla, voi ratkoa vain asein.

Live by Night

Järjestyksessään neljäs kokopitkä ohjaustyö Ben Affleckilta ei yllä edellisen, vuoden 2012 parhaan elokuvan Oscarin napanneen Argon tasolle, mutta se on vahva näyttö näyttelijä-ohjaajan näkemyksistä ja halusta kertoa kiinnostavia tarinoita.

24 viikkoa

Astrid Lorenz (Julia Jentsch) on suosittu koomikko. Aluksi kaikki onkin hyvin – ura vetää ja hän odottaa toista lastaan aviomies/manageri Markuksen (Bjarne Mädel) kanssa. Kuuden kuukauden kohdalla onnellinen pari saa kuitenkin kuulla lapsen kärsivän Downin syndroomasta, ja elämä suistuu raiteiltaan. Heidän on nopeasti tehtävä päätös, joka muuttaa heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi. Ja jota he todennäköisesti katuvat joka tapauksessa.

Swiss Army Man

Ja palkinto vuoden oudoimmasta elokuvasta menee… Dan Kwanille ja Daniel Scheinertille! Heidän debyyttinsä kiehtoo ja kauhistuttaa yhtä suurissa määrin – mutta sitä ei hetkeen unohda. Kunniaa lisäksi universaalin totuuden sanomisesta ääneen: ”Et tiedä Jurassic Parkia?” Paul Dano kysyy ei-ihan-elävältä ystävältään. ”Jos et tiedä Jurassic Parkia, et tiedä paskaakaan”. Amen.

La La Land

Los Angeles, liikenneruuhka. Yhtäkkiä nainen alkaa laulaa, hyppää ulos autostaan ja tanssii pitkin moottoritietä. Muut seuraavat perässä ja hetkessä sadat ihmiset laulavat ja tanssivat autojen katoilla. Tässä on ainesta vuoden parhaaseen kohtaukseen, niin hienosti aloittaa Damien Chazelle elokuvansa La La Land.

The Great Wall

Kiinan muuri on käsittämätön järkäle. Sen kokonaispituus vastaa noin kahdeksan kertaista matkaa Suomen päästä päähän. Pyramidien tapaan rakennelma tarjoaa oivan kehikon mitä erilaisimmille sepitteille sen synnyn syistä ja tarkoituksista. Tämä elokuva kertoo niistä yhden.

Kuudes kerta

Annikalla on pieni ja aloitteleva, katastrofin partaalla pyristelevä etsivätoimisto. Harvat toimeksiannot koskevat lähinnä todisteiden hankkimista pettävistä puolisoista. Keikat eivät ole läheskään aina mieluisia, mutta kieltäytyäkään ei ole varaa. Eräänä päivänä hän kirjaimellisesti törmää kiinteistövälittäjä Rickyyn ja tapaaminen johtaa sujuvasti seksipuuhiin.

Jackie

Pablo Larraín on varmasti uuvuksissa. Esiteltyään Nerudan Cannesissa vasta keväällä hänellä on jo valmiina uusi filmi yhdestä Yhdysvaltojen kaikkien aikojen ikoneista. Jos ohjaaja ei pidä varaansa, hän päätyy tätä vauhtia uudeksi Woody Alleniksi.