Abigail

Jos piti Matt Bettinelli-Olpin / Tyler Gillett -ohjaajakaksikon Ready or Not -kauhukomediasta, pitää varmasti myös Abigailin verisestä kuurupiilosta. Toimintakauhu ilahduttaa roiskuttelun ystävää, mutta on silti kevyttä hetken huvia. (Ikäraja K-16)

19.4.2024 10:38
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 19.04.2024

Heti alkuun varoituksen sana: jos jotenkin olet onnistunut välttymään paljastukselta Abigailin yllätyskäänteestä, lopeta lukeminen nyt ja ryntää teatteriin! Jostain kumman syystä elokuvan keskeistä käännettä on päätetty käyttää kaikessa markkinoinnissa ja tekijät puhuvat siitä avoimesti pyytämättä välttämään juonipaljastuksia. Silti elokuva on selvästi tehty niin, että jännitystä rakennetaan lajityyppiä ja tyylilajia keikauttavaa hetkeä kohti. Mikä parasta, se toimii – mutta toimisi vieläkin paremmin, jos sitä ei olisi spoilattu trailereita ja jopa julisteita myöten.

Joukko konnia on palkattu sieppaamaan ökyrikkaan miehen 12-vuotias reipas ballerinatytär. Piilopaikkakin lunnasrahojen odottelua varten on hoidettu syrjäisestä, valtavasta kartanosta. Toisilleen entuudestaan tuntemattomat, eri taitojensa vuoksi keikkaan valitut kidnappaajat alkavat rentoutua ja heimoutua.

Kunnes paljastuu, ettei kaapatun tytön isä olekaan ihan kuka tahansa, vaan urbaanin legendan mittasuhteet saanut alamaailman pomo ja monien kulissien takainen narujen vetelijä. Kohta veri ja ruumiinosat alkavat lennellä, ja konnajoukko tajuaa olevansa jumissa sadistisen tappajan kanssa. Samalla Abigail liukuu sujuvasti kevyehköstä keikkaleffasta ylenpalttisesti roiskuttelevaksi toimintakauhuksi.

Ohjaajakaksikko Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett löivät itsensä läpi vuoden 2019 mainiolla Ready or Not -kauhukomedialla. Abigailin piiloleikki isossa kartanossa muistuttaakin hyvällä tavalla sitä enemmin kuin kaksikon edellisiä elokuvia, vuosien 2022 ja 2023 Scream-jatko-osia.

Konnakopla hahmotellaan muutamalla yleistävällä, mutta se toimii, kun katsoja huomaa jännittävänsä heidän puolestaan, vaikka vain hetki sitten he olivat inhoja lapsenkaappaajia.

On aina mukavaa, kun Suomen valkokankaille saapuu hyvin tehtyä, estotonta roiskuttelua. Siksi Abigailille olisi helposti voinut antaa neljännenkin tähden ihan vain siitä hetken ilosta. Kun linssit elokuvan päätteeksi on saanut pyyhittyä hurmeesta, tuntee kuitenkin katsoneensa verihattaraa: kevyttä hetken huvia, joka ei haihduttuaan jätä kovin paljon tunnejälkiä suuntaan tai toiseen.

Jouni Vikman

Abigail -elokuvan traileri

Lisää luettavaa