Voiko vuonna 2022 ilmestynyt elokuva olla jo kulttiklassikko?
Hundreds of Beavers on kahden kaveruksen Ryland Brickson Cole Tewsin ja Mike Cheslikin yhteistyön hedelmä. Episodin vuonna 2024 toimittamassa haastattelussa elokuvan tuottanut ja pääosaa esittänyt Tews kertoi, että elokuva sai alkunsa kaverusten baari-illan aikana, Cheslikin ilmaistessa halunsa tehdä talvinen elokuva, jossa ”olisi lumipallotaisteluita, pulkkamäkiä ja hassuja maskotteja, jotka kaatuilevat ympäriinsä”.
Pitkien ideointisessioiden ja talvisten kuvausten jälkeen syntyi Hundreds of Beavers (2022), jota on hieman vaikea sanoin kuvailla. Yksinkertaistetusti toimintakomedia kertoo epäonnisesta omenaviinin myyjästä, joka päätyy turkismetsästäjäksi ja sitä kautta vastakkain majavayhdyskunnan kanssa – mutta tämä ei juuri paljasta mitään elokuvasta.
Enkä itse asiassa haluakaan paljastaa juonesta tämän enempää paljastaa, koska elokuva on vain koettava – ja mieluusti mahdollisimman monen muun katsojan kanssa.
Elokuvaa katsellessa mieleen nousivat ilmiselvät – ja Tewsin haastattelussakin mainitut – esikuvat mykkäfilmien kulta-ajalta, Looney Tunes -piirroshuumori ja Monty Python. Mutta itselleni mieleen juolahtivat parhaat Zucker-Abrams-Zucker-komediat, kuten Hei me lennetään!, Top Secret – huippusalaista, Mies ja alaston ase -elokuvat ja sitä edeltänyt lyhyeksi jäänyt, vain kuusi jaksoa sisältävä Hei, me pamputetaan! -tv-sarja.
Vahva mielleyhtymä Hundreds of Beaversin ja ZAZ-komediatrion tuotosten välillä tuli luultavasti siitä, miten lähes poikkeuksetta elokuvan jokainen hetki sisältää vitsin. Esimerkiksi Hei, me pamputetaan! -sarja oli tauotonta slapstick-huumoria, sanaleikkejä ja erilaisia visuaalisia vitsejä – mitkä johtivat sarjan ennen aikaiseen lopettamiseen, koska katsojan oli pysyttävä hereillä jatkuvassa vitsitulvassa.
Lue myös: Christopher Nolan: The Odysseyssa nähdään alkuperäiset supersankarit ja Homeros oli aikansa ihme
Voitteko kuvitella tv-sarjan, jossa voi tulla vitseissä ähky?
Hundreds of Beaversin jokainen kohtaus sisältää jonkinlaisen vitsin tai alustuksen vitsille – usein myös vitsit toimivat alustuksina tai johdannaisina toisille, uusille ja entistä absurdeimmille vitseille. Beavers hyödyntää Looney Tunes -logiikkaa, joka on viety omanlaiseen äärimmäisyyteensä.
Paljastan seuraavaksi osan yhdestä elokuvan vitsistä.
Jean Kayak (Ryland Tews) on nälkäisenä yksin metsässä. Hän huomaa korkealla puussa linnunpesän, jossa on munia. Hän kiipeää puuhun nappaamaan munat pesästä, mutta innostuu liikaa nähdessään munat. Innostuessaan hän viheltää kovaa, mikä tuo paikalla vihaisen palokärjen. Tikkalintu alkaa sarjatulena nokkia Jeanin päätä ja mies putoaa maahan.
Tämä yksinkertainen tilanne toimii alustuksena monen moisille vitseille, jossa perusolettamuksena toimii esitelty sääntö: kun Jean viheltää, tikka saapuu nokkimaan hänen päätään, oli tilanne mikä tahansa.
Hundreds of Beavers vie tämän yksinkertaisen sketsihetken aivan yli kaiken järjen hivenen, mutta se ei missään vaiheessa unohda omaa logiikkaansa. Jos jokin tapahtumasarja on esitelty elokuvassa (eli Jean tekee asian X, jolloin tapahtuu Y), tuolla samalla peruslogiikalla voi rakentaa jopa fysiikan lakeja rikkovan lopputuloksen. Cheslik ja kumppanit sitoutuvat vitsien maailmaansa ja rakentavat erittäin persoonallisen kokonaisuuden, jollaiseen ole aiemmin törmännyt.
Toteutuksessa auttoivat ennen kaikkea pieni budjetti. Elokuva on tehty vain 150 000 dollarilla, mutta Hundreds of Beavers pystyy paikkaamaan niin paljon vitsien innovatiivisuudella ja nojaamalla matalan budjetin estetiikkaan.
Esimerkiksi kalliiden tietokonetehosteiden sijaan elokuvan nimessä komeilevat majavat ja muut Jeanin kohtaamat metsän eläimet on näytelty ihmisen kokoisina maskottihahmoina ihmisen kokoisissa eläinasuissa (joten tietenkin luontevana vitsijatkumona tälle on, että jokaisen tapetun eläimen ”nahoista” löytyy ihmisluuranko!).
Pieniä äänitehostemaisia ääntelyjä ja äännähdyksiä lukuun ottamatta Hundreds of Beaversiä voisi kuvailla ”melkein” mykkäelokuvana. Tässä on varmasti yksi budjettia helpottanut näkökulma, kun ääntä ei ole ollut pakko taltioida kuvauspaikalla, vaan kaikki hoituu helppoina jälkiäänityksinä.
Elokuva kumartaa äärimmäisen kunnioittavasti Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin suuntaan, sekä tietysti heitä seuranneisiin fyysisen komedian maestroihin. Mutta varsinaisena 2020-luvun päivityksenä mykkäelokuvien muottiin ja neronleimauksena on elokuvan pelillistäminen.
Vuonna 2010 alkanut Sherlock esitteli visuaalisen kielen, jossa hahmojen puhelimen käyttö oli integroituna master-kuvissa. Jos Sherlock tai tohtori Watson saivat tekstiviestejä, tv-elokuvissa ei enää erikseen leikattu puhelinnäkymään, vaan tekstiviestit pomppasivat ruuduilta hahmojen viereen leijuviksi tekstilaatikoiksi.
Uskallan väittää, että Hundreds of Beavers on ensimmäinen elokuva, joka hyödyntää videopeleistä tuttuja näkymiä näytellyn elokuvan kontekstissa. Eikä tämä ole ihme, jos elokuvantekijät ovat saaneet inspiraatiota Super Mario -videopeleistä. Ja upeinta on se, että Hundreds of Beaversin modernisoima elokuvallinen visuaalinen kieli todellakin toimii! Mykkäelokuvana se toimii lähes täydellisesti, koska koko elokuvassa ei taida olla kuin kolme-neljä kohtausta, jossa hyödynnetään mykkäfilmeistä tuttuja tekstikortteja informaation välittämiseen.
Kyse ei ole siis pelkästään vitsailusta, vaan tarinankerronnan taloudellisuudesta; aikaa menee vähemmän saman tiedon välittämiseen, mitä enemmän asioita pystytään välittämään sanattomasti ilman tekstejä tai liiallisia viittomakielen jumppaamisia.
Joten vastauksena kysymykseen: voiko 2022 ilmestynyt elokuva olla jo nyt kulttiklassikko?
Kyllä voi.
Hundreds of Beavers on osoitus siitä, miten pienelläkin budjetilla on mahdollista saada omaperäistä, ratkiriemukkaan viihdyttävää – ja innovatiivista.
Ville Vuorio – Leffahamsteri