Kolme vuotta sitten Yhdysvaltain elokuva-akatemia AMPAS heitti kissan pöydälle ja ilmoitti tuplaavansa ehdokkaiden määrän parhaan elokuvan kategoriassa. Viiteen ehdokkaaseen oli ehtinyt jo hyvin tottua kun käytäntöä oli pidetty yllä kuusi vuosikymmentä. Nyt akatemia yllättää jälleen ja kertoo, että ehdokkaita voi jatkossa olla ennalta määrittelemätön luku, mutta kuitenkin vähintään viisi ja maksimissaan kymmenen. Ehtona on ainoastaan se, että ensimmäisellä äänestyskierroksella vähintään 5 % äänestäjistä ovat pitäneet elokuvaa vuoden parhaana. Samalla akatemia tavallaan paljastaa äänten menevän tasaisemmin kuin moni uskookaan. Tuskin he luottaisivat tuohon viiteenkään prosenttiin jos esimerkiksi neljä elokuvaa haalisi 97 % kaikista ykkössijoista. Kuitenkin loppuvaiheessa parhaan elokuvan pystistä oikeasti taistelee ehkä kolme tai neljä elokuvaa, kaikki muut ehdokkaat ovat täytettä vaikka niitä olisi sata. Käytännössä todelliset saumat voittoon on vain niillä elokuvilla, jotka ovat ehdolla myös ohjauksesta, tai ainakin leikkauksesta.
Kymmenen ehdokkaan systeemi ehti siis elämään peräti kaksi vuotta, mutta mielestäni muutos on tervetullut. Kun tarkkaillaan kahden edellisen vuoden ehdokkaita, on vaikea kuvitella esimerkiksi Elämä pelissä (The Blind Side) -draaman saaneen viittä prosenttia ykkösäänistä ja ehkä Sandra Bullock ei olisi täten edes voittanut naispääosapystiä. Elokuvaehdokkuus kun toimi hänellekin hienoisena vetojuhtana. Oscarin voittaa lopulta se kenellä on takanaan tehokkain PR-koneisto. Sandran ei siis tarvitse vaihtaa manageriaan vielä.
Oscareita on viime vuosina jaettu rohkeammille elokuville vaikka viime vuonna Kuninkaan puhe palkittiinkin selkeästi arvostetumman The Social Networkin sijaan. Oscarit eivät puhu kriitikoiden kieltä, mutta eivät ole myöskään kansan asialla. Mitä sitten? Oscar-pystit ovat studioille merkittävää meriittiä, sen voittaminen tietää rahaa, ja paljon sitä. Mainettakin voitot niittävät, mutta se on toissijaista. Jos Oscar myönnettäisiin oikeasti vuoden parhaalle elokuvalle, tulisi äänestysprosessia muuttaa radikaalisti. Rehellisempi voittaja löytyisi ehkä siten, että lopputulokseen vaikuttaisivat akatemian (eli elokuvantekijöiden) äänet, yleisön äänet sekä puolueettomien kritiikoiden äänet – kaikkia kuultaisiin tasapuolisesti. Tietenkään ensimmäisellä kierroksella kansaa ei saisi kuunnella. Olisimmeko valmiita näkemään esimerkiksi Twilightin parhaan elokuvan ehdokkaana?
Twilightin kaltaiset elokuvat varmasti nostaisivat Oscar-gaalan katsojalukuja, mitkä näyttävät laskevan vuosi vuodelta kun yleisö on kiinnostuneempi Amerikan talenteista ja tanssivista julkkiksista enemmän kuin elokuvista, joita kukaan ei ole nähnyt. Jos kansa ei kerran saa päättää vaan ratkaisu tehdään näiden kuudentuhannen ihmisen kesken, olisiko parhaan elokuvan kategoria syytä nimetä uudelleen? ”Leffa, josta ME pidimme eniten” voisi olla rehellisempi nimitys. Ei monikaan pidä Kuninkaan puhetta viime vuoden parhaana elokuvana, sanoi akatemia mitä tahansa.
Uskoisin tällä uudella systeemillä löytyvän seitsemän tai kahdeksan ehdokasta, mutta ei kymmentä. Mikään vuosi ei ole niin tasainen, ettei selviä ennakkosuosikkeja olisi. Viime vuonnakin Kuninkaan puhe, Inception ja The Social Network saivat yhteensä varmaan yli puolet kaikista ykkössijoista. Tosin kymmentä elokuvaa ensi vuodelle ei olisi vaikeaa löytää kun mm. akatemian kestosuosikit Terrence Malick, Steven Spielberg, Martin Scorsese, David Fincher, Stephen Daldry, Clint Eastwood, Alexander Payne, Jason Reitman ja Roman Polanski ovat kaikki julkaisemassa uusimpia teoksiaan. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kuinka tässä käy (ainakin veikkaaminen vaikeutuu), ja että palaako akatemia takaisin kymmenen ehdokkaan järjestelmään jo heti seuraavana vuonna.
Loppuun vielä erittäin varhainen veikkaus parhaan elokuvan ehdokkaista, nimetään niitä nyt sitten vaikka kahdeksan. Näille saa nauraa tammikuussa: The Artist (Michael Hazanavicius), Carnage (Roman Polanski), Hugo Cabret (Martin Scorsese), Ides of March (George Clooney), J. Edgar (Clint Eastwood), Midnight in Paris (Woody Allen), The Tree of Life (Terrence Malick), War Horse (Steven Spielberg).
Tero Heikkinen
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja ja Oscar-asiantuntija.