Viimeistään Eat Pray Love ja Julia Roberts saivat kaikki haluamaan Balille. Ei sillä väliä, että paikka on australialaisten Kanaria. Nyt sinne kuuluu mennä itseään etsimään ja eksotiikkaa kokemaan.
Kymmenen vuotta sitten Leonardo di Caprio The Beachin paratiisisaarella romantisoi Thaimaan rantoja samalla efektillä. Tuhannet ja taas tuhannet matkailijat saapuvat toiselle puolelle maapalloa haaveissaan kullakin oma yksityinen autiorantansa. Toinen toiseltaan he estävät sen löytymisen ja luovat läsnäolollaan paikkaan täysin uudenlaisen reppureissaajien kuplaksi muotoutuvan todellisuuden.
Jossain elokuva voi muuttaa maailmaa, toisaalla se luo katsojalle ikiomia sisäisiä maailmoja. Elokuvan fiktiomaailmassa paikan ja ajan käsitteet kietoutuvat todellisuuteen vaihtelevilla tasoilla.
New York on tuhottu elokuvissa moneen otteeseen, ja aina se herättää tunnereaktion. Maisema on tuttu vaikkei kaupungissa olisi koskaan käynytkään. New Yorkin skyline edustaa koko ihmiskuntaa sankarillisessa taistelussa alieneita vastaan.
Amélien Pariisi on kuin oikea Pariisi, mutta ei ihan sittenkään. Bridget Jonesin Lontoo hipoo todellisuutta ja Chicagossa asuu kai pelkkiä gangstereita?
Tylypahkaa ei ole, mutta sen voi rakentaa ja kietoa fiktion reaalimaailmaan. Ja joku on jo rakentanutkin: vastikään kerrottiin suunnitteilla olevan Orlandon Wizarding World of Harry Potterin lisäksi jo toinen Harry Potter -teemapuisto, tällä kertaa Kaliforniaan.
Itse tunnustan jo jonkin aikaa halunneeni Montenegroon James Bondin Casino Royalen innoittamana. Tiedän toki, että kyseiset Montenegroa esittävät osuudet elokuvasta kuvattiin oikeasti Tsekkien Karlovy Varyssa, ja se onkin tapauksessa kaikkein kiinnostavinta. 007 kietoi Montenegron silmissäni kutsuvaan salaperäisyyden viittaan. Glamourin värittämä mielikuva on se, mitä tahdoin käydä katsomassa, ei tsekkiläinen hotelli vanhassa kylpyläkaupungissa.
Fiktio voi luoda todellisuuteen ulottuvan motiivin, joka tapauksessani johti myös toimintaan. Lomaillessani viime syksynä Kroatiassa piipahdin naapurimaan puolella tyydyttämässä Montenegro-uteliaisuuteni. Asia, jota ilman elokuvaa en takuulla olisi tiennyt haluavani. Nyt se on nähty. Suosittelen, mutta en kasinojen vuoksi.
Jos elokuva on onnistunut edes pikkuruisella alitajunnan tasolla synnyttämään halun nähdä jokin paikka omin silmin, niin hienoa. Tunnereaktio on herätetty. Ja jos tämä johtaa konkreettiseen lähtöpäätökseen, niin vielä hienompaa. Elokuva on muuttanut sinunkin maailmasi.
Riikka Krenn
Kirjoittaja on Rantapallo.fi-matkailusivuston päätoimittaja. Kolumni on julkaistu aikaisemmin osoitteessa www.rantapallo.fi.