Stranger Things villitsi Netflixin suoratoistopalvelun vuoden 2016 yllätyshittinä ja nyt yhdeksän vuotta myöhemmin loppu häämöttää viimein.
Viimeiseksi jäävän, viidennen tuotantokauden neljä ensimmäistä jaksoa on julkaistu ja vahvasti vaikuttaa siltä, että Dufferin veljesten luoma yliluonnollinen sarja tulee kulkemaan loppuun asti tutuilla raiteilla, niin hyvässä kuin pahassa.
Tuttuja kaavoja
Kuten minkä tahansa suositun franchisen kohdalla, Stranger Thingsluottaa vahvasti siihen, että katsojat haluavat nähdä aiemmista tuotantokausista tuttuja, hyväksi havaittuja elementtejä: 80-luvun nostalginen linssi ja Stephen King pastissi ovat yhä voimakkaasti läsnä, Eleven (Millie Bobbie Brown) ja Hopper (David Harbour) seikkailevat Ylösalaisessa, Mike (Finn Wolfhard) ja kumppanit yrittävät taistella älyllä yliluonnollisia otuksia vastaan ja niin edespäin.
Aiemmilla tuotantokausilla on nähty 80-luvun kulttielokuvien näyttelijöitä, kuten Sean Astin, Robert Englund ja Paul Reiser – eikä tälläkään kertaa tehdä poikkeusta. Viidennellä tuotantokaudella on mukana Terminator – tuhoaja -elokuvasta tuttu, ikonista Sarah Connoria esittänyt Linda Hamilton. Hamilton nähdään tohtori Kayn, armeijan tiedeupseerin roolissa, joka yrittää – yllätys, yllätys – saada Elevenin kiinni hallituksen hyötykäyttöä varten.
Sarjan luoneet Dufferin veljekset toimittelevat tuttua ja turvallista kuvastoa ja tarina-aihiota katsojille, jotka ovat odottaneet jännityksellä sarjan päätöstä, mutta itse panin merkille, miten tuotantokaudella oli pienoisia käynnistysvaikeuksia.
Duffereiden suurin haaste tuntuu edelleenkin olevan aiemmistakin tuotantokausista tuttu hahmojen työstäminen.
Sarjahan pohjautuu pitkälti kasarielokuvista poimittuihin stereotyyppeihin, joiden yli se on onnistunut myös ajoittain kasvamaan – à la Steve Harrington – mutta veljekset kulkevat kovin kliseisessä maastossa. Kuka olisi uskonut, että kusipäisestä komistuksesta voisi myös kuoriutua olosuhteiden pakosta sympaattinen sankari?
Suurin käynnistysongelma itselleni oli tuttujen hahmojen välinen humoristiseksi tarkoitettu naljailu.
Esimerkkinä aiemmilla kausilla Dustinin ja Steven välinen kemia pulppusi hyvällä paahdolla, mutta tuo ystävyyssuhde tuntuu jääneen toistamaan samaa kaavaa. Joko kyse on siitä, että Dufferit ja muut kirjoittajat eivät osaa tai uskalla kehittää hahmojen välistä dynamiikkaa, tai sitten he aidosti saattavat kokea vittuilevan dynamiikan tarjoavan hyvää huumoria. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa muutokselle tai kasvulle ei välttämättä edes nähdä tarvetta.
Joka tapauksessa itse koin hahmot vain täysin tarpeettoman äreinä ja kiukkuisina toisilleen, ikään kuin joka ikinen asia heidän välillään aiheuttaisi kitkaa. Nollasta nyhjäisty, tyhjä konflikti tuottaa tyhjäkäyntiä, koska se ei pohjaa mihinkään konkreettiseen tai hahmolähtöiseen, perusteltuun erimielisyyteen, joka ilmenee hetkessä.
Lue myös: Stranger Thingsin Millie Bobby Brownin nimi vaihtui – melkoinen kielisolmu
Sarja on saattanut yrittää matkia käsikirjoittaja/ohjaaja Shane Blackin tyyliä – ilman toivottua lopputulosta. Stranger Thingsin kohdalla tyyli ei toiminut alkuunkaan. Monessa kohtaa teki mieli huutaa, että halatkaa, sopikaa ja mennään asiassa eteenpäin. Ei tarvitse olla jatkuvasti vihaisia.
Lisäksi henkilödraamalle ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa kehittyä, kun juonen pitää pysyä liikkeessä. Dustin on selvästi traumatisoitunut Eddien kuolemasta yrittäen ylläpitää hänen muistoaan Hellfire Clubin myötä. Kaveriporukan muut pojat eivät koe asiaa yhtä voimakkaasti, mutta he eivät olleet Eddien kanssa yhtä läheisiä – tai paikalla kuoleman hetkillä.
Sarjan hahmogallerian uusin tulokas, Derek Turnbow (Jake Connelly) vaikuttaisi olevan menossa uusimmalla kaudella samankaltaisella kehityskaarella ja tekemässä ainakin pienimuotoiset harringtonit. Nähtäväksi jää, ehtiikö Derekin tarina kauden jälkimmäisellä puoliskolla edetä mihinkään.
Se, mikä toimii, jättäkää
Heti kättelyssä sensaatioksi nousseen Stranger Thingsinmenestyksen yksi peruspilareista on ollut se, miten se osasi luoda odotuksia. Paikoitellen tarinankuljetus ja -logiikka rakoilivat pahastikin, mutta se ei monia faneja tuntunut haittaavan.
Katsojille esiteltiin Hawkinsin kaupungin asukkaat, jotka lähtivät kukin tahoillaan ratkomaan ja selvittämään Will Byersin mystistä katoamista. Sarja tarjosi valtavaa mielihyvää siinä, kun päähenkilöt lopulta kokoontuivat yhteen ja alkoivat puhaltamaan yhteen hiileen. 80-luvulle sijoittuvassa tarinassa on se vahva puoli, että sankarimme joutuvat kaivamaan sisäiset macgyverinsa esiin ja nojautumaan nauloihin, kakkosnelosiin ja muihin vastaaviin analogiteknologioihin.
Stranger Thingsin vahvin osaaminen on juuri tiimityön vahvuuden kuvaamisessa; se, miten ryhmä kokoontuu, suunnittelee ja lähtee ratkaisemaan pulmaa – tai kuten Hannibal Smithin (George Peppard) iskulause A-Team -kultti-tv-sarjassa kuului: ”I love it when a plan comes together!”.
Nyt julkaistut neljä jaksoa tarjoavat katsojalle näitä saumattoman yhteistyön hedelmiä, kun Eleven, Mike ja kumppanit yrittävät estää Vecnan (Jamie Campbell Bower) Hawkinsin – ja sitä kautta maailman – valloitusyritystä.
Suunnitelma ei tietenkään onnistu kerrasta, koska tarina tarvitsee jännitystä. On jännittävämpää nähdä, miten ryhmä joutuu ojasta allikkoon, kuin nähdä suunnitelman sataprosenttinen onnistuminen ilman mutkia matkassa.
Tästä syystä sarja pyrkiikin pitkälti pitämään sarjan ydinporukan yhdessä, minkä takia toisaalta kaverusten välejä hiertävät skismat eivät pääse kukoistamaan kaikista alustuksista huolimatta. Yhteistyön väliin ei voi tulla liikaa esteitä.
Moni onkin kehunut viidennen tuotantokauden neljättä jaksoa, vaikka se esittelee lasten evakuointiyrityksen, joka on lainattu suoraan Suuri pakoretki -elokuvasta (ja tarjoilee vuoden löysimmän Dick-vitsien sikermän). Neljäs jakso onnistuu nostamaan panoksia ja korottamaan odotuksia finaalin loppusuoralle – ja tarjoamaan kutkuttavan cliffhangermäisen paljastuksen Willistä.
Hullu faniteoria
Kuinka Stranger Things tulee päättymään?
Tämä kysymys on varmasti pyörinyt monen fanin mielessä sekä vuosien ajan että viimeisen kauden alun myötä. Itse en usko, että sarja tulee vetämään mitään suurta ässää hihasta viime metreillä.
Mutta yksi hauskimmista – ja uskaliaimmista – lopetuksista on interwebsin syövereissä pyörinyt faniteoria. Kutsun itse sitä Serranon perhe -lopetukseksi.
Suureen suosioon noussut espanjalainen tv-sarja, Serranon perhe, päättyi varsin legendaarisesti siihen, että kaikki kahdeksan (!) tuotantokauden aikana sarjassa esitetty paljastuikin uneksi. Kaikki hullut ja melodramaattiset juonen käänteet, joita sarjan lopussa nähtiin, olivatkin pahaa unta. Käytännössä sarjan yksi päähenkilöistä, Serranon perheen Diego-isä herää itsemurhayrityksen jälkeen pahasta unesta.
Tämänkaltainen ”maton jalkojen alta vetäminen” suututti sarjan faneja.
Stranger Thingsin kohdalla netissä pyörivät faniteoria ennustaa, että aivan viime hetkillä sarja paljastuisi Miken, Dustinin, Willin ja Lucaksen yhdeksi pitkäksi Dungeons & Dragon -pelisessioksi, jota kaverukset pelasivat jo Netflix-sarjan alussa.
Demogorgonit, Ylösalaisen-rinnakkaistodellisuus ja Vecna paljastuisivat vain pelihahmoiksi laudalla. Käytännössä tällä juoniratkaisulla saataisiin ”realistinen” selitys kaikelle yliluonnolliselle ja hullulle scifi-pörinälle (ikään kuin sitä itsessään vaadittaisiin).
Lisäksi ”tarinankerronnan heikkoudet” olisi mahdollista laittaa 11-vuotiaan pojan mielikuvituksen varaan.
Nerokasta? Ehkä. Turhauttavaa? Kyllä.
Jäämme seuraamaan, mitä Stranger Thingsin päätös tuo tullessaan!
Stranger Thingsin 5. tuotantokausi jatkuu Netflixissä uusin jaksoin 25. joulukuuta ja varsinainen loppufinaali nähdään 1. tammikuuta 2026.
Ville Vuorio – Leffahamsteri