Kun Gareth Edwardsin Godzilla sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 16. toukokuuta, se oli viikonlopun katsotuin uutuus. Itse asiassa sen 93,2 miljoonaa pääsylippudollaria olivat yksi koko vuoden 2014 suurimmista ensi-iltaviikonloppumenestyksistä siihen asti. Analyytikkojen mielestä se tarkoitti sitä, että elokuvalla oli Yhdysvaltojen kierroksellaan mahdollisuudet yhteensä yli 230 miljoonaan dollariin.
Toisena viikonloppunaan Godzilla joutui odotetusti luovuttamaan kärkipaikan X-Men: Days of Future Past -supersankarileffalle, mutta se pysyi kuitenkin katsojatilastojen kakkosena. Silti analyytikot olivat yllättyneitä sen lipputulojen romahduksesta: jopa 67 prosenttia. Odotuksia kokonaistuloksesta rukattiin reiluun 200 miljoonaan.
Katsojamäärät jatkoivat syöksymistä, ja tätä kirjoitettaessa Godzillalla katsotaan olevan tekemistä ”edes” 200 miljoonan lippukassataalan rajan rikkomisessa. Pudotukseen eivät enää riittäneet selitykseksi lajityypin tyypillinen etupainotteinen yleisökäyttäytyminen tai muiden toimintaelokuvien kilpailu. Syyksi katsottiin, että ovensuukyselyissä Godzillalle vain välttävän arvosanan antaneet katsojat tunsivat itsensä huijatuiksi.
Etukäteismarkkinoinnissa painotettiin Godzillan katastrofiluonnetta, ei hirviösisältöä. Lisäksi pelattiin vahvasti Breaking Bad -tv-sarjahitistä supersuosikiksi nousseen Bryan Cranstonin asemalla elokuvan päähenkilönä. Jälkimmäinenhän oli lopulta hienoista valehtelua, mutta luulisi Godzilla-elokuvaa katsomaan menevien odottavan hirviöitä. Mutta ei, jenkkiyleisö ei halua mennä katsomaan jotain, jonka sisällöstä ei ole etukäteen tietoinen, tai reaktio on: ”ihan paska”.
Episodia tehdessä ei oikein voi välttää elokuvista etukäteen tietämistä, ja yleensä kun teatterissa tulee yllätetyksi, se on iloinen yllätys. Näin myös Godzillassa, jonka tapahtumia ei trailereiden perusteella täysin ollut pystynyt ennakoimaan. Vaikka jälkiviisaasti voi sanoa, että tekijöille yllätyksien säästäminen myös elokuvaan oli hienoinen taloudellinen itsemurha, Episodi kunnioitti heidän tavoitteitaan, eikä ole arvioissa tai artikkeleissa – eikä nytkään – paljastanut sen trailerissa salassa pidettyjä elementtejä.
Lähdemme siitä, että vaikka Episodin lukija on kiinnostunut elokuvista, hän haluaa kokea myös yllätyksiä teatterissa tai kotikatsomossa. Tämä koskee niin uusia kuin vanhoja nimikkeitä. Siksi tästäkin numerosta on editoitu avustajien teksteistä spoilereina pidettäviä asioita tutuistakin teoksista. Vaikka monen leffaklassikon loppuratkaisu on yleisessä tiedossa, aina on katsojia, jotka törmäävät niihin ensimmäistä kertaa sivuillamme.
Jouni Vikman
Päätoimittaja