Pääkirjoitus 3/2014
Oscar-gaala ja sen myötä käytännössä koko vuoden 2013 elokuvien palkintokausi on ohi. Kun gaalayön valvomisen univelka on saatu kuitattua, on aika suunnata katse uuteen elokuvavuoteen ja miettiä mitä vuoden 2014 uutuuksista eniten odottaa.
Edessä on jälleen mielenkiintoinen elokuvavuosi. Ja mikä parasta, kun nyt on kiltisti katsonut kaikki palkintokauden merkkiteokset ja arvostanut niiden laatua, voi taas luvan kanssa nauttia siitä, kun jättiläishirviö rikkoo kaupunkeja.
Jo keväällä on nimittäin luvassa parikin henkilökohtaista suosikkia populaarikulttuurin saralta. King Kongin ohella Godzilla on aina kuulunut suosikkimonstereihini. Vaikka Roland Emmerichin jenkkiversio vuodelta 1998 oli suunnaton pettymys, en luopunut toivosta. Kun 130 miljoonaa dollaria maksanut Godzilla sai kotimarkkinoilta takaisin vain niukin naukin budjettiaan suuremman summan, saatiin uutta yritystä odottaa näihin päiviin asti.
Vuoden 2010 mukavan pikkuelokuvan Monsters ohjaaja Gareth Edwards tuntuu hyvältä valinnalta projektin ohjaksiin. Ja jos homma ei nytkään pelitä, eivät alkuperäiset japanilaiset Godzillat ole kadonneet minnekään. Sama koskee uutta X-Men-elokuvaa. Vaikka Days of Future Past -elokuvasta heruneet tiedot näyttävät siltä, ettei tarina pahemmin noudata vuonna 1981 julkaistun sarjakuvaseikkailun juonta, eivät trailerit ja muu tarjolla oleva materiaali ole latistaneet ennakko-odotuksia lainkaan, päinvastoin. Ja edelleen – alkuperäinen sarjisseikkailu olisi siltikin olemassa.
Leffanörttinä sitä on kuitenkin välillä ehkä turhankin ehdoton. Kun jatko-osa tuottaa pettymyksen, tuntuu siltä kuin alkuperäinen, hieno kokemuskin olisi tullut vedetyksi lokaan. Tällöin pitäisi vain pystyä nielemään pettymys – seuraava säväyttävä kokemus odottaa nurkan takana.
Toisaalta leffanörtin yksi tärkeä ominaisuus kun on loputon optimismi. Vaikka jatko-osat olisivat kuinka huonoja, ehkä juuri seuraava on todella hyvä! Olen tähän asti vihannut Transformers-elokuvia, mutta sarjan neljäs osa vaikuttaa mielenkiintoiselta, koska siinä on Shia LaBeoufin sijaan pääosassa Mark Wahlberg! Sin City: A Dame to Kill for on varmasti hyvä, koska Sin Citykin oli! Hobitti: Smaugin autioittama maa oli parempi kuin sitä edeltänyt Odottamaton matka, joten Sinne ja takaisin on varmasti jo mestariteos! Ilman tätä sinisilmäistä uskoa ja suoranaista itsepetosta tuotantokoneistoihin elokuvateollisuus ei voisi edes toimia.
Jos ja kun viihdehattaraa sitten alkaa vääntää vatsaa, on taas aika aloittaa täysipainoinen elokuvaruokavalio sesongin laatudraamatarjonnan kera.
Jouni Vikman
Päätoimittaja