Pääkirjoitus 8/2013
Suomen kesä vetelee jälleen viimeisiään ja on aika suunnata katse syksyn ja loppuvuoden elokuviin. Samalla on hyvä tilaisuus kertoa lisää Episodin 6/2013 Yleisön ääni -palstalla ilmoittamastani uutisesta.
Juhlavuoteemme liittyen Suomen elokuva-arkisto – anteeksi, Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, kuten nykyään pitää sanoa – järjestää yhteistyössä Episodin kanssa Episodi 10 v -sarjan Helsingin Eerikinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Orion-teatterissa. Se käynnistyy 17. syyskuuta milläpä muullakaan kuin Blade Runnerilla (1982).
Kyseessä on hieno scifi-klassikko, joka kannattaa nähdä valkokankaalta. Lisäksi se on kiehtova monumentti sille, miten nerous, joka ei teoksen syntyhetkellä avaudu yleisöille, voi myöhemmin nostaa elokuvan arvoon arvaamattomaan.
Toisella tavalla nerokasta tieteiselokuvaa edustaa John Carpenterin Pako New Yorkista (1981). Carpenterilta olisi voinut valita minkä tahansa haarukassa 1974–1988 ilmestyneen elokuvan, mutta kun Orionin ohjelmistoon kuului jo Carpenteria, päädyimme omassa sarjassamme tähän toimintaklassikkoon.
Kasariputkemme täydentää David Lynchin Elefanttimies (1980), miehen toinen pitkä ja edelleen yksi parhaista elokuvista. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että toimituksen toivelistasta muodostuisi hyvin pitkälti ohjaajavetoinen luettelo vaikutuksen tehneistä elokuvista.
Myös Roman Polanski on toimituksen arvostama ohjaaja. Häneltä sarjaan valittiin varhainen tyyliharjoitelma, mutta silti helposti lähestyttävä psykologinen kauhutarina Inho (1965). Halusimme myös katsoa itään päin pelkän länteen kumartelun sijaan. Näin listalle nousivat Andrei Tarkovskin omaelämäkerrallinen Peili (1975) ja Akira Kurosawan pohdiskeleva Ikiru – tuomittu (1952). Nämä kaksi ovat vaikuttaneet moneen länsimaiseenkin tekijään.
Tähän mennessä suoranainen komedia sekä elokuvan varhainen historia loistivat vielä poissaolollaan. Valitsemalla mukaan Charles Reisnerin ohjaama elokuva Laivakalle nuorempi vuodelta 1928 saimme lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Buster Keatonin viimeinen riippumaton elokuva oli myös hänen vasta myöhemmin ansaitsemansa arvon saaneen kultakautensa joutsenlaulu.
Animaation saralla oli ehkä liiankin helppo kääntyä Disney-studion tuotannon puoleen. Yli viidenkymmenen elokuvan joukosta valinta osui allekirjoittaneen henkilökohtaiseen suosikkiin, Walt Disneyn neljänteen pitkään elokuvaan eli lyhyeen mutta sitäkin ihastuttavampaan Dumboon (1941).
Episodin kymmenvuotisjuhlasarjan bonuksena ja huipennuksena nähdään ensimmäisen Hollywood-uran luoneen suomalaisohjaajan, eli tietysti Renny Harlinin Cliffhanger vuodelta 1993. Aikaisemmin mainituista nimikkeistä poiketen kyseinen erikoisnäytös järjestetään Helsingin valtavassa Bio Rexissä, ja siitä on tarjolla peräti 70-millinen kopio.
Sarjan ulkopuolelle jäi huikea määrä toivenimikkeitä, mutta listan syntyyn vaikuttivat tarjolla olevat kopiot ja Orionin lähimenneisyydessä jo esitettyjen elokuvien huomioiminen. Omia suosikkeja oli joka tapauksessa hauska valikoida. Toivottavasti lopputulos on niin monipuolinen, että siitä löytyy jokaiselle jotakin. Ainakaan elokuvien laadusta sen ei pitäisi jäädä kiinni!
Olisi mukava tavata lukijoita Episodin näytöksissä, joten jos osumme Orioniin samaan aikaan, saa tulla nykäisemään hihasta!
Jouni Vikman
Päätoimittaja