Pääkirjoitus 2/2014
Oscar-patsaat jaetaan 86. kerran 2. maaliskuuta. Suomessa ajankohta osuu sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön 2.–3. maaliskuuta.
Olen käynyt eri tahoilla keskustelemassa aiheesta. Käytännössä aina tapaaminen alkaa jollain versiolla kysymyksestä ”Mitä ihmeellistä niissä Oscareissa oikein on?” Tänä vuonna, kun mukana on myös suomalaisedustusta, on toiseksi vakiokysymykseksi noussut ”Mitä [rahallista] hyötyä Oscareista on?”.
Elokuvaharrastajan kannalta ensimmäinen kysymys on turhauttava. Urheiluun liittyen harvemmin keneltäkään kysellään, että mitä merkityksellistä olympialaisissa voi kenenkään penkkiurheilijan kannalta olla.
Raha sentään kiinnostaa kaikkia. Valitettavasti on todettava, että Selma Vilhuselle ja Kirsikka Saarelle ei ole luvassa rahapottia, vaikka heidän Pitääkö mun kaikki hoitaa -lyhytelokuvansa kategoriansa voittaisikin. He saisivat kuitenkin hieman yli 300 euron tuotantokustannuksin tehdyt Oscar-patsaat. Tosin heidän olisi ensin tarjottava niitä Akatemialle taalalla, jos heidän mieleensä tulisi yrittää muuttaa palkintoja rahaksi. Tiettävästi Akatemian ”ohi” on myyty patsaita kymppitonneilla, jopa miljoonalla dollarilla, mutta todennäköisesti kysyntä ei ole aivan niin rajua lyhytelokuvasta saadun patsaan kohdalla.
Toisaalta jatkoprojektien suhteen on hieman eri asia lähteä hakemaan rahoitusta, jos aikaisempia meriittejä kysyttäessä on pamauttaa pöytään 3,85 kiloa painava, 24 karaatin kullalla päällystetty Oscar-patsas. Näyttelijöillä hyötysuhde on selvempi ja näkyy palkkioissa välittömästi gaalan jälkeen. Ja vaikka palkintoa ei heruisi, tulee koko loppuelämänsä esitellyksi tittelillä ”Oscar-ehdokas se-ja-se”. On helppo kuvitella, että se on arvostetumpi etuliite kuin BB.
Vilhusen ja Saaren ehdokkuudella on näkymätöntäkin merkitystä. Vaatii nimittäin melkoisia ja oikein suunnattuja ponnisteluja saada oma työnsä Akatemian tietouteen niin, että se huomioidaan ehdokkaita edes harkittaessa. Ehdokkaaksi asti pääsy edellyttää oikeiden ihmisten ja toimintatapojen tuntemista. On vain toivottava, että Pitääkö mun kaikki hoitaa -lyhärin lobbaus kerryttää ja on jo kerryttänyt sellaista tietotaitoa, jolla muitakin suomalaisia elokuva-alan teoksia saadaan jatkossa nostettua suurempaan tunnettuuteen.
Oscareilla ei siis ole suoraa rahallista merkitystä, mutta niiden välilliset seuraukset voivat oikein käytettynä olla huomattaviakin. Siinä myös piilee vastaus kysymykseen niiden yleisestä kiehtovuudesta.
Jouni Vikman
Päätoimittaja