Pääkirjoitus 12/2014
En ole koskaan ollut vainajan muistoa juhlistavissa ruumiinvalvojaisissa. Luulen, että melko lähelle sellaisen tunnelmaa pääsin, kun aika tasan neljä vuotta sitten osallistuin lopetettavaksi ja saman tien purettavaksi määrätyn elokuvateatteri Bristolin jäähyväisnäytöksiin.
Yhtä aikaa haikea ja riehakas tunnelma oli ikimuistoinen ja vahvisti käsitystä siitä, että elokuvien katsominen ja niistä nauttiminen on yhteinen ja yhteisöllinen kokemus, vaikka olisi lähtenyt yksin liikenteeseen. Mahdollisuus moisten yhteisten muistojen muodostamiselle vähenee jälleen Helsingissä ensi keväänä, kun monessakin mielessä historiallinen Maxim sulkee ovensa.
Vesivahingon vuoksi kesästä asti remontissa ollut Maxim on ollut tärkeä elokuva helsinkiläiselle festivaaliväelle. Siellä ovat pyörittäneet elokuviaan niin Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint kuin Night Visionskin, vain muutamia mainitakseni.
Mikä vieläkin tärkeämpää, kaksisalinen Maxim on ollut koti taiteellisemmille tai ainakin rauhallisemmille elokuville, jotka keräävät yleisöä hitaampaan tahtiin kuin hypetetymmät kolleegansa. Niitä ovat käyneet katsomassa ihmiset, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi isoissa ja äänekkäissä multiplekseissa.
Tällaisilta ihmisiltä alkavat olla teatterit vähissä – ja sitä mukaa pahimmassa tapauksessa kohta elokuvatkin. Multiplekseissä sinänsä ei ole vikaa, mutta ne eivät ole kaikkia varten. On hyvä, että Helsingissä toimii edelleen esimerkiksi Kino Engel, ja maahan on viime aikoina tullut lisääkin pienempiä toimijoita. Kuusan Kino on ryhtynyt tuomaan maahan elokuvia, jotka muuten eivät välttämättä olisi päässeet täällä valkokankaille. Uusin tulokas on ranskalaiseen elokuvaan erikoistunut Cinemanse. Mutta erilaiset ja pienemmät, miljoonaspektaakkelien rinnalla suorastaan hauraat elokuvat tarvitsevat myös paikkoja, joissa niitä kannattaa esittää.
Helsingin kaupungilla olisi nyt tilaisuus osoittaa kykynsä ja halunsa tällaisen toiminnan tukijana. Tai ehkä nyt kun kansallinen teattereiden digitalisointiurakka on saatu päätökseen, valtiovalta voisi ottaa Maximin kaltaiset teatterit ja niiden ohjelmistot suojelukseensa.
Lopuksi sen kummemmitta seremonioitta: Kiitos vuodesta 2014 kaikille lehden ja sen verkkosivuston lukijoillemme ja meitä somessa muistaneille! Vuoden 2015 ensimmäinen Episodi ilmestyy 16. tammikuuta. Siihen asti oikein hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!
Jouni Vikman
Päätoimittaja