Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja myös 11 päivää kestäneelle, 288:n elokuvan mittaiselle TIFF:ille on jätettävä hyvästit.
Festareiden puhutuimpia ja pidetyimpiä suuria elokuvia olivat Denis Villeneuven ohjaama trilleri Enemy (Jake Gyllenhaal) sekä saman parivaljakon Prisoners, John Wellsin perhedraama August: Osage County (Meryl Streep, Julia Roberts), Ron Howardin Formula 1-maailmaan sijoittuva urheiludraama Rush (Chris Hemsworth), Alfonso Cuarónin scifidraama Gravity (Sandra Bullock, George Clooney), Steve McQueenin 12 Years a Slave (Brad Pitt, Michael Fassbender), Jean-Marc Valléen draama Dallas Buyers Club (Matthew McConaughey), Justin Chadwickin Mandela: Long Walk to Freedom (Idris Elba) ja Jason Reitmanin perhedraama Labor Day (Kate Winslet).
Lisäksi monet pienemmät ja kansainväliset leffat saivat omat kannattajansa. Sen sijaan Joel Hopkinsin (Kerran vielä Harvey) ohjaamaa, farssin piirteitä omaavaa rikoskomediaa Love Punchia (Emma Thompson, Pierce Brosnan) pidettiin ainakin toimittajien keskuudessa liiankin kevyenä, mutta näyttelijöiden välinen kemia toimii loistavasti.
Thompson uskoo komedian löytävän paikkansa, sillä ”Torontossa on paljon synkkiä elokuvia. Enää ei tehdä elokuvia, jotka pitävät ihmiset iloisina alusta loppuun. Teatterissahan näin on tapahtunut, sillä teemme enää vain musikaaleja”, heitti brittinäyttelijä. Thompson ja Brosnan ovat hyvä työpari, sillä juttu luistaa myös haastattelussa, ja ihailu on selvästi molemminpuolista. Hopkins muistutti, että tämä on vasta hänen kolmas elokuvansa, mutta aikoo tehdä ”Emma Thompson -trilogian” loppuun. Kenties seuraavassakin löytyy tilaa myös Brosnanille.
Pienempiin helmiin kuuluivat Going Away sekä Bright Days Ahead, jossa loistaa yksi Ranskan elokuvataivaan kirkkaimmista tähdistä, Fanny Ardant. Edelleen niin valkokankaalla kuin kasvotustenkin valovoimainen näyttelijä esittää Carolinea, joka heittäytyy avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen itseään lähes puolet nuoremman miehen kanssa. Elokuva käsittelee herkullisesti todellista rakkautta ja ikääntymistä. ”Vanhenemista ei voi välttää, mutta siihen suhtautuminen on itsestä kiinni”, sanoi edelleen tyttömäinen Ardant ja valitti, että ihmiset eivät enää ymmärrä syrjähyppyjä.
Festivaalien pohjoismaisten elokuvien ohjelmajohtaja Steve Gravestock oli tyytyväinen valitsemiensa filmien saamaan vastaanottoon ja positiivisiin arvosteluihin. Hän kertoi, että Pohjoismaista noin yksi kuudesta tarjolle lähetetystä elokuvasta pääsee festareille. Gravestock kiitteli suomalaista elokuvaympäristöä terveeksi, koska sinne mahtuu niinkin erilaisia, hyviä ja puhuttelevia elokuvia kuin Dome Karukosken Leijonasydän ja Pirjo Honkasalon Betoniyö: ”Niin erilaisia kuin ne ovatkin, molemmissa on mielenkiintoinen tarina rohkeasti ja taitavasti kerrottuna.”
Hän kiittelee Karukoskea komedian käytöstä vakavan aiheen kuvaamisessa; muukalaisvihaa käsitellään älykkäästi, ei saarnaten. Honkasaloa Gravestock pitää yhtenä Suomen merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Karukoski alkaa pian valmistelemaan Tom of Finlandin elämästä kertovaa elokuvaa, joka on hänen ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyönsä.
Viikonloppuna oli vielä 145 näytöstä lähinnä paikalliselle yleisölle, sillä Toronto tyhjeni kansainvälisistä festarivieraista loppuviikkoon mennessä. Viimeisen lehdistötilaisuuden tähti oli Jennifer Aniston, joka kertoi rikoskomediastaan Life of Crime. Siitä lisää Episodissa, kun elokuvan Suomen ensi-ilta lähestyy.
Johanna Juntunen
Kirjoittaja on Episodin Hollywoodin-kirjeenvaihtaja