Lapsille suunnatut animaatio- ja tv-sarjat ovat haastava laji, koska niiden pitäisi pystyä esittelemään arjen perusasioita mielikuvituksekkaasti, innostavasti tai opettavaisesti – ja parhaimmillaan ne ovat nuo kaikki kolme asiaa yhtäaikaisesti. Meillä aikuisilla kun tuppaa löytämisen ilo ja mielikuvituksellisuus hieman katoamaan iän myötä ja arjen rattaiden välissä puristuessa.
Aidosti koskettavia ja mielenkiintoisia lasten elokuvia on maailma pullollaan, mutta tv-sarjojen kohdalla olen itse usein jäänyt kaipaamaan jotain enemmän.
Jokin nostalgikko minussa haraa vastaan sitä ajatusta, että tätä nykyä lähes suuri enemmistö tuotetuista lasten animaatiosta ovat lähes poikkeuksetta 3D-animoituja. Kaipaan piirrosjälkeä, joka on yhtäaikaisesti persoonallinen ja selkeä, mikä ei ole mahdollista, kun kuljetaan kustannustehokkuus edellä. Kun animaatiosarjaa on tilattu kymmeniä jaksoja, syyt ovat täysin ymmärrettäviä.
Mutta tämän lisäksi olen pannut merkille, miten niin monet lasten piirretyt kulkevat helpon kautta, jos sarja toteutetaan vetävällä perusidealla. Eli varttuneemmalle kuluttajakunnalle suunnatut tuotemerkkielokuvat lauantaimakkara Marveleista alkaen tunnistetaan populaarikulttuurinostalgian läpi, niin lapsille suunnatut tv-animaatiot kokataan pahimmillaan yleispätevistä raaka-aineista, jotka vetoavat ja uppoavat nuoreen kohderyhmään kuin veitsi voihin.
Lemmikit, dinosaurukset, supervoimat, työkoneet ja muut ajoneuvot ovat tietysti neljä helppoa asiaa, joita voi tarjota nuorille katsojille erittäin suurella menestyspotentiaalilla. Ryhmä Hau on tästä erinomainen esimerkki: lapsia lähtökohtaisesti kiinnostaa lemmikkieläimet, kuten kissat, koirat ja muut otukset, joten mikä olisikaan sen vetävämpää kuin laittaa nämä samat eläimet kulkemaan hienoilla pelastusajoneuvoilla.
Ryhmä Hau tarjoaa erilaisten pelastustehtävien ja niihin kietoutuvien juonikuvioiden osalta siistiä, jopa jännittävääkin katsottavaa, mutta tarjoaako se mitään muuta? Sarjahan on käsittääkseni yksi suosituimmista animaatiotuotteista, mutta käsitteleekö se mitään mikä aidosti rikastuttaisi lasten tunne-elämää?
Uskon ja tiedän lasten (ja miksei aikuistenkin!) oikeasti tarvitsevan tarinoita, jotka hyvän viihteen tarjoamisen lisäksi myös puhuttelevat heidän tunne-elämäänsä. Tarvitsemme kaikki näitä tv-viihteen troijalaisia hevosia, jotka voivat kaikessa hauskuudessaan yllättää ja tarjota tunnepitoista sisältöä elämään.
Tuuri on upea esimerkki sarjasta, joka on parhaimmillaan aivan ihmeellinen.
Tämä perheen pienimmille suunnattu animaatiosarja seuraa Tuuri-koiran perhettä, johon kuuluvat päähenkilömme lisäksi Isä, Äiti ja pikkusisko Pommo. Satunnaisesti sarja voi seurata myös muiden koirien elämää, mutta Tuuri on nimensä mukaisesti pääosassa. Sarjan jaksot kestävät keskimäärin noin 7 minuuttia, mikä tekee siitä oivallisen viihdevälipalan.
Olen katsonut sarjaa oman 3-vuotiaan kanssa ja hämmästyn lähes joka kerta siitä, miten jokainen Tuurin jakso toimii kuin oma lyhytelokuvansa. On selkeä teema tai aihe, jota jaksossa aina pureskellaan, käsitellään ja tarkastellaan usein lasten mielikuvituksen ja leikin kautta. Asiat alustetaan ja lunastetaan, mutta samalla jaksoihin pakataan niin paljon oivaltavia vitsejä kuin laki sallii.
Tuurista voivat nauttia helposti myös hieman aikuisemmatkin katsojat, koska sarja ei ainakaan tähän asti ole mennyt laiskan tai helpon kautta. Sarja osaa yllättää oivaltavalla vitsillään tai arkisen universaalilla kuvauksellaan perhearjesta, joka voi koskettaa myös huoltajaa.
Monet jaksot käsittelevät lapsen päässä olevia ajatuksia loogisesti leikin kautta, ja tässä sarja ylitti omat odotukseni. Lähes jokaisessa jaksossa esitellään uusi tilanne, joka kohdataan tai käsitellään tietyn lasten leikin avulla. Mutta usein nämä leikit sisältävät omat sääntönsä, jotka usein esitellään katsojalle in media res. Sarja luottaa katsojan kykyyn päätellä tilanteiden luonteen ilman liikoja selittelyjä.
Näiden leikkien kautta sarja käsittelee ja tuo valaisevasti esille lapsen mieltä ja sen psykologiaa.
Eräs lempijaksoistani on vielä hetken ajan Yle Areenassa katsottavissa oleva Matkija, joka valitettavasti poistuu palvelusta 1.11.2024.
Katso jakso tästä linkistä.
Tuuri löytää Isänsä kanssa ruohikolta loukkaantuneen linnun. Lintu viedään eläinlääkäriin, mutta se ei selviä vammoistaan. Tuuri käsittelee tapahtunutta leikin kautta, mutta ei aivan tavalla, mitä voisi odottaa.
Leikin aikana Tuurin pikkusisko nimittäin esittää lintua, joka leikin aikana paraneekin vammoistaan. Tuuri vaatii, ettei se niin mennyt, ja leikin tarinan pitäisi edetä aivan kuten oikeassakin elämässä, mutta pikkusisko ei ota kuuleviin korviinsa. Leikin päätteeksi Äiti pahoittelee Tuurille sitä, ettei leikki mennyt kuten hän oli ajatellut.
Mutta Tuuri toteaa tähän vain, ettei se haitannut häntä. Leikki opetti hänelle, että joitakin asioita ei voi hallita elämässä. On opittava päästämään kontrollista ja sen tarpeesta irti.
Tällaisten pienten, mutta äärimmäisen tärkeiden nyanssierojen ymmärtäminen nuorten lasten kokemuksista, niiden herättämistä tunteista ja niiden käsittelystä, sekä kokemusten dramatisoiminen selkeästi kerta toisensa jälkeen tekee Tuurista kirkkaan timantin lapsille suunnattujen animaatiosarjojen joukossa.
Ville Vuorio
Leffahamsteri
Tuurin jaksot ovat katsottavissa Yle Areenasta. Uudet jaksot kaksi kertaa viikossa joka torstai- ja lauantaiaamuna.