Brittiläisen Chris Waittin henkilökohtainen dokumentti pieleen menneistä seurustelusuhteista tuo mieleen erään vanhemman sukupolvikuvauksen.
Kolmikymppinen mies, sotkuinen asunto, huolittelematon ulkomuoto, sekalaisia pätkätöitä, vaihtuvia tyttöystäviä ja kysymys. Missä on vakiintunut elämä, jonka ikäluokan enemmistö on jo saavuttanut?
Tutulta kuulostaa. Chris Waittin elokuva A Complete History of My Sexual Failures on lähes toisinto Nick Hornbyn romaanista High Fidelity.
Waittilla ei ole ollut onnea parisuhderintamalla. Kaikki 13 tyttöystävää ovat jättäneet hänet, samoin vähäpätöisemmät 47 muuta deittiä. Syy on helppo nähdä. Waittin homssuinen ulkonäkö, päämäärätön elämäntyyli tai flegmaattinen olemus eivät ole kovin vetoavia ominaisuuksia.
Estääkseen tulevat parisuhdekatastrofit Waitt haluaa tietää, miksi on tullut dumpatuksi niin monta kertaa. Niinpä hän lähtee kuvaaja mukanaan exiensä pakeille kysymään, mikä meni vikaan.
Chris Waitt on ohjannut ja käsikirjoittanut muutamia tv-sarjoja sekä esiintynyt pienen budjetin elokuvissa. Teoksellaan hän päässee lähemmäs suurta yleisöä ja liittyy 2000-luvun nuorten tekijöiden dokumenttiaaltoon.
Tosin siinä missä esimerkiksi Morgan Spurlock tai John Webster viittaavat tekemistensä kautta syvempiin yhteiskunnallisiin ja globaaleihin ongelmiin, Waittin lähestymiskulma on puhtaan henkilökohtainen. Se tuo mieleen tosi-tv:n raflaavat paljastukset. Laji näyttää siis levinneen myös dokumenttigenreen.
Mitä pyhiinvaellus vanhoihin suhteisiin sitten antaa muille kuin tekijälle itselleen? Waittin itseironia kyllä kantaa jonkin matkaa. Pidemmän päälle loputon omaan napaan tuijottelu alkaa väsyttää. Tyttöystävien piilokameramainen piinaaminen ei sekään alun hauskuuden jälkeen oikein toimi. Eräänlaisena huipennuksena pidettävä seksin kerjääminen kadulla Viagran yliannostuksen jälkeen vaikuttaa jo keksityltä.
Kai tämä dokumentti puolustaa paikkaansa sukupolvikuvauksena, oli se tekijän tarkoitus tai ei. Aikoinaan High Fidelity tiivisti jotakin tärkeää ja uraauurtavaa kolmikymppisten tuntemuksista. A Complete History of My Sexual Failures tekee saman, mutta ei se enää tuoreelta tunnu.
Waittin dokumentti implikoi, että kolmatta kymmenettä käyvät ovat edelleen itsekkäitä, neurooseihinsa hukkuvia surkimuksia, joille kukaan ei ole tarpeeksi täydellinen seurustelukumppaniksi. Uutta lienee se, että nyt henkilökohtaiset ongelmat kelpaavat myös dokumentin aiheeksi. Ilman itseironista pohjavirettä Waittin henkinen ekshibitionismi olisi sietämätöntä katsottavaa. Silti tulkinnanvaraiseksi jää, onko hän sittenkin vakavissaan.
Waitt onnistuu kerjäämään dokumentillaan sympatiapisteitä. Ilmeisesti sama toimii myös hänen naisiinsa.