Mitä yhteistä on Salkkareiden Sepolla eli Jarmo Koskella, norjalaisella peikkomuusikko Mortiisilla, Hauskojen kotivideoiden Sampo Marjomaalla, folkkimetallibändi Korpiklaanin Jonne Järvelällä, sarjakuvataiteilija Petri Hiltusella ja ääninäyttelijä Antti L. J. Pääkkösellä?
He ovat kaikki kotimaisessa kauhufantasialeffassa Backwood Madness, jonka tekemisessä on kestänyt noin yksitoista vuotta.
Sota sotkee ihmisten ja metsän olentojen välisen rauhan. Hiidet, peikot ja muut mytologiset olennot halajavat kostoa. Käynnistyy verinen ja julma välienselvittely, jossa ei ole voittajia.
Kylän pappi, isä Juhani (Jarmo Koski), menehtyy sodassa. Papin paikalle nousee hänen puolihullu poikansa Aatami (Jari Manninen), joka raiskaa peikkonaisen (Niina Ylipahkala). Syntyy puoliverinen Ulkopuolinen (Toni Kandelin), joka pystyy ehkä palauttamaan rauhan ihmisten ja metsän hirmujen välillä.
Erikoisefektimies Ari Savosen debyyttielokuvan tekeminen on ollut melkoinen Via Dolorosa, ja sen näkee lopputuloksesta. Leffan kolmas näytös tuntuu siltä, että se on karsittu nopeasti kokoon ilman tarvittavaa kuvamateriaalia. Tapahtumia on myös välillä hieman vaikea seurata ja tarina loikkii omituisesti. Tuntuu, että elokuvasta puuttuu pieniä palasia sieltä ja täältä.
Toisaalta Backwood Madness on komean näköinen kotimainen fantasialeffa, jonka ehdottomat huippuhetket nähdään hurmeisissa gorekohtauksissa. Leffan maskeeraukset ansaitsevat myös kehut.
Leffan olentokavalkadi on rakennettu niin hienosti, että jopa Troma Entertainmentin tj Lloyd Kaufman (joka muuten lainaa äänensä elokuvalle) voi olla siitä ylpeä. Todella siistejä maskeja ja pukuja.
Backwood Madness on tehty rakkaudella ja intohimolla, sen näkee kaikesta, mutta ikävä kyllä rahkeet eivät ole riittäneet aivan maaliviivalle saakka. Siitäkin huolimatta leffalle toivoo menestystä. Ei tällaisia elokuvia meillä liikaa tehdä.
Niko Ikonen
Backwood Madness -elokuvan traileri
