Hauska, myös kaksiulotteisena toimiva seikkailu tv:n toimintasarjan tähtikoiran seikkailuista oikeassa maailmassa osoittaa, että Disneyn taika toimii tietokoneanimaatioiden aikakaudellakin.
Bolt-hauva värvätään jo pentuna tv:n teinitieteissarjan tähdeksi. Se kuvittelee hyviä ja pahoja tiedemiehiä, huimia keksintöjä, räjähdyksiä ja supervoimia kuhisevan vauhdikkaan sarjan todeksi. Kun tuottajat haluavat sarjaan iloisen seikkailun sijaan särmää, tehdään yhden jakson loppuun cliffhanger, jossa hauvan nuori omistajatyttö kaapataan. Bolt ei sitä ymmärrä, vaan karkaa studiolta etsimään emäntäänsä, jonka suojelussa on mielestään epäonnistunut.
Studion ulkopuolinen maailma poikkeaa huomattavasti tv-maailmasta – muutenkin kuin että Boltin supervoimat, laserkatse ja mahtihaukku eivät toimi entiseen malliin. Bolt pakkovärvää avukseen oman maailmansa pahuuden kätyrin, kaupungin puluja mafiamalliin terrorisoivan kyynisen Missu-kissan. Matkalla Yhdysvaltojen läpi Bolt ja Missu saavat kolmanneksi pyöräksi Boltia fanittavan, tv-addiktin Raivo-marsun.
Missun ja Raivon elävyys kannattelevat elokuvaa mainiosti sillä välin, kun sympaattinen mutta tarinan vaatimuksesta pian melko yksioikoinen Bolt kasvaa mielikuvitusolennosta tavalliseksi koiraksi. Matkan varrella kinastelevien eläinten väliset suhteet muuttuvat kumppanuudeksi ja yhteistyöksi, joka parhaimmissa kohtauksissa on yhtä aikaa vauhdikasta ja ratkiriemukasta.
Bolt on täynnä kohtauksia jotka on kuin tehty 3D-tekniikkaa varten. Silti tekniikan ehdoilla ei olla menty, vaan kaksiulotteista versiota katsellessa moista ei huomaa edes kaivata. Eläväilmeisten hahmojen suun liikkeet on tehty niin selvästi englanniksi, ettei suomi aina osu kohdalleen ihan täydellisesti. Hahmojen äänten valinnassa ja niiden ohjauksessa on kuitenkin onnistuttu niin loistavasti, että pelkkä hahmon ja äänen yhdistelmä saa varsinkin sivuhahmoissa välillä nauramaan riippumatta siitä mitä puhutaan.
Ottaen huomioon, että koko elokuvan idea on siinä, että toimintatähti joutuu sopeutumaan todelliseen maailmaan, on loppunoususta saatu tyydyttävän jännittävä ja uskottava. Huikean hienoa, yksityiskohtaista animaatiotekniikkaa ja jatkuvasti naurattavia irtovitsejä tärkeämpää on, että lopputekstien alkaessa rullata elokuvasta jää mukavan lämmin ja iloinen olo.
Alkukuvana nähdään hupaisan vauhdikas mutta kirjaimellisestikin kaukaa haettu Autot-lyhytelokuva. Eniten siitä nauttivat japanilaiseen populaarikulttuurin tutustuneet ja Hurjapäät – Tokio Driftin nähneet.