Mestarillisessa ohjauksessa vääjäämättömästi etenevä draama kahdesta paremmasta elämästä haaveilevasta veljeksestä, jotka joutuvat maksamaan unelmistaan kovan hinnan.
Isänsä ravintolassa työskentelevä Ian (Ewan McGregor) hautoo korkealentoisia suunnitelmia omista sijoituksista, jotka veisivät hänet pois turruttavasta alemman keskiluokan elämästä. Hän lainaa uhkapeliriippuvaisen Terry-veljensä (Colin Farrell) korjattavana olevia luksusautoja huviajeluilleen, joista yhdellä hän tapaa Angelan. Ianin ajoneuvo ja puheet ravintola-alalla toimimisesta tekevät hyvän päälle ymmärtävään nuoreen naiseen vaikutuksen ja pian Ian elää maailmanmiehen rooliaan uudelle ihastukselleen täydellä sydämellä. Se vain on elämäntapa, joka vaatii rahaa.
Rahaa tarvitsee myös velkaantunut Terry, ja veljekset kääntyvät epämääräisiä bisneksiä menestyksellisesti hoitavan Howard-sedän puoleen. Tämä tarjoutuukin auttamaan, mutta edellyttää vastapalvelusta, joka merkitsee pilvilinnoista haaveilevan, mutta todellisuuteen ankkuroidun elämän unohtamista lopullisesti. Veljesten välinen suhde heittää kuperkeikkaa, kun Terryn luonteenheikkoudesta tuleekin hänen inhimillisyytensä lähde ja Ianin määrätietoisuudesta taas hänen heikkoutensa ihmisenä.
Woody Allen rakastaa kreikkalaisia murhenäytelmiä, ja kun sitä elokuvassa oikein alleviivataan, voi olla varma, ettei iloisten veljesten toimista hyvää seuraa. Elokuvassa on pienin vedoin ja tarkoin harkitun rytmityksen ansiosta saatu vääjäämättömyyden tuntua. Tapahtumien hiljaista auki keriytymistä seuraa piinaavan jännityksen vallassa, vaikka valkokankaalla ei mitään hurjaa tapahtuisikaan. McGregor ja Farrell tekevät hahmoistaan puutteineen niin myötäelettävät, että heille toivoo vain hyvää yllä roikkuvasta tukahduttavasta uhasta huolimatta. Allen leikitteleekin katsojan kanssa keskittymällä näennäisesti toiveiden lunastuksesta kertomiseen, vaikka hänen tavoitteensa ovat jossain aivan muualla.
Cassandra's Dream on Allenin Match Point -elokuvan tapainen, vieläkin pidemmälle syyllisyyden tutkiskeluun menevä moraliteetti. Se saattaa tarinallisesti jättää toivottavaa, mutta täydellisesti ohjaajansa hallinnassa oleva kokonaisuus kasva osiensa summaa hurjasti suuremmaksi tunnelmapalaksi.