Hallittu elokuva kahden poikkeusyksilön lyhyestä rakkaussuhteesta on silkkaa etäistä pintaa. Jan Kounen rakentaa modernismin kukoistuskauden ulkoista ajankuvaa ihailtavan tarkasti.
Jan Kounenin ohjaama Coco Chanel & Igor Stravinsky on hallittu elokuva kahden poikkeusyksilön lyhyestä mutta latautuneesta rakkaussuhteesta. Chris Greenhalghin romaanin pohjalta tehty elokuva yhdistää faktaa ja fiktiota ja rakentaa modernismin kukoistuskauden ulkoista ajankuvaa poikkeuksellisen tarkasti. Kounen keskittyy kolmiodraamassaan tyyliin jopa siinä määrin, että ajaa sen tunteen edelle. Loisteliaasti puvustettu, lavastettu ja kuvattu elokuva on silkkaa etäistä, nautittavaa pintaa. Tunnekerronnaltaan elokuva jää haaleaksi.
Aika ensimmäisen maailmansodan molemmin puolin kuhisi vallankumouksellisia ideoita, muutoshenkeä
ja kapinamieltä. Haluttiin pois tutusta ja kaavamaisesta, suunta oli kohti uutta ja ennen näkemätöntä. Tuoreet ajatukset tieteissä ja taiteissa mullistivat ihmiskäsitystä. Ja samalla kun käsitys ihmisestä muuttui, muuttuivat ihmissuhteet. Perinteiselle perhe-elämälle alettiin löytää vaihtoehtoja. Tabuja rikottiin myös makuuhuoneissa.
Muotitaiteilija Coco Chanel oli ”uuden naisen” prototyyppi, joka ei piitannut soveliaisuussäännöistä tai tuhlannut aikaa muiden miellyttämiseen. Suorasukainen nainen teki mitä halusi ja sai usein haluamansa. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä hän oli valloittanut Pariisin seurapiirit käytännöllisillä mutta ylellisen eleganteilla asuillaan. Chanelin nimi oli kaikkien muotitietoisten huulilla.
Toukokuussa 1913 Chanel osallistui Igor Stravinskyn Kevätuhrin ensi-iltaan. Baletin raaka alkuvoima järkytti ensi-iltayleisöä, mutta Chanel tunnisti Stravinskyssä hengenheimolaisen, uskalikon, joka mullistaisi musiikin tulevaisuuden. Chanel esiteltiin Stravinskylle vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Venäläissäveltäjä oli kiperässä tilanteessa: rahattomalla ja maattomalla taiteilijalla oli perhe muttei keinoa elättää sitä. Chanel tarjosi immigranttiperheelle suojapaikan huvilassaan Pariisin laitamilla. Jalo ele kenties, mutta nainen tuskin oli liikkeellä ilman taka-ajatuksia.
Chanelin roolissa nähtävä
Anna Mouglalis ja Stravinskyä esittävä Mads Mikkelsen ovat ulkoisesti esikuviaan viehättävämpiä. Kahden vetovoimaisen ja lahjakkaan taiteilijan suhde näyttää elokuvassa vääjäämättömältä ja ymmärrettävältä. Stravinskyn vaimo ja nuoruudenrakastettu Catherine (Yelena Morozova) on sairaalloinen, mutta rakastaa miestään syvästi. Stravinskylle musiikki on kaikki kaikessa, ja Chanelillekin taitaa riittää luomisen ja valloittamisen ilo. Mutta vaikka Cocon ja Igorin välinen roihahdus on ohimenevää, ovat he molemmat suhteen tarjoaman hetkellisen unohduksen tarpeessa.
Coco Chanel & Igor Stravinsky hahmottelee taiteilijoiden henkilökuvia vain viitteellisesti. Sopivuuden rajoja rikkova romanssi saa toimia avaimena paitsi kiehtovaan ja kulttuurisesti merkittävään ajanjaksoon, myös Chanelin ja Stravinskyn tuleviin uravoittoihin. Sillä lämpimistä ja lemmekkäistä hetkistään huolimatta he antautuvat sittenkin enemmän työlleen ja kunnianhimolleen kuin toisilleen.