1970-luvulla avaruusasema Skylab putosi maahan ja sen osia päätyi australialaisen syrjäkylän ihmisten pihojen koristeeksi. Muutama vuosikymmen myöhemmin yksi taivaalta tipahtanut säiliö syöpyy puhki vapauttaen koemielessä avaruuteen lähetetyn loissienieliön. Se on mutatoitunut erittäin agressiiviseksi ja leviämishaluiseksi.
Kelataan vielä pari vuosikymmentä nykyhetkeen, kun itsepalveluvaraston yövuorossa olevat nuoret ryhtyvät metsästämään epämääräisen hälytysäänen lähdettä. He havaitsevat, että heidän työpaikkansa alla on vanha, hylätty sotilastukikohta. He eivät tiedä, että sen uumenissa odottelee jälleen säiliöstään karannut tappaja.
Kauhukomedia Cold Storage perustuu muun muassa sellaisia franchiseja kuin Jurassicit, Mission: Impossible ja Spider-Man käsikirjoittaneen David Koeppin omaan kirjaan. Hän ei siis pahastune, jos toteamme elokuvan alkuteosta paremmaksi. Se onnistuu typistämään tiedeluentoja ja karsii monien sivujen taustatarinat yksittäisiksi lauseiksi.
Monen kauhukomedian tapaan Cold Storagen ongelma on, että se ei ole kovin kauhea eikä hauska. Vihreän sieniliman projektiilioksentelulle ja räjähteleville ihmisille ja eläimille on tietysti aina hauska hihittää, mutta pitemmän päälle ne eivät riitä pelon ja huumorin lähteeksi.
Elokuvaa pitää kasassa Georgina Campbellin ja Joe Keeryn toimiva kemia sekä Liam Neesonin valkokangaskarisma, vaikka veteraanille loppujen lopuksi aika vähän tekemistä annetaankin.
Jouni Vikman
Cold Storage -elokuvan traileri
