Colorado Avenue kertoo viime vuosisadan alun tapahtumista kuvitteellisessa Siklaxin pitäjässä, jonne Amerikasta palaava Dollari-Hanna perustaa puodin. Kankea ja jäykkä elokuvasovitus ei tee oikeutta suosituille Lars Sundin kirjoille hienosta kuvauksesta huolimatta.
Colorado Avenue perustuu kirjailija Lars Sundin romaaneihin Colorado Avenue (1991) ja Puodinpitäjän poika (1997), jotka nousivat ilmestyttyään Finlandia-ehdokkaiksi, ja olivat suosittuja myös suomeksi, vaikka kertovatkin suomenruotsalaisesta elämänmenosta. Tosin juuri tämäntapaisia eepoksia palkintoraadit ovatkin suosineet jo pitkään, ja ne ovat olleet yliedustettuja jokasyksyisessä mittelössä. Mutta takaisin itse elokuvaan. Colorado Avenue sijoittuu kuvitteelliseen Siklaxin pitäjään ruotsinkieliselle Pohjanmaalle 1900-luvun alkuun, jolloin Dollari-Hanna -nimellä tunnettu Hanna Östman (Birthe Wingren) palaa kymmenen Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen kotiin Suomeen kahden lapsensa, Oton ja Idan kanssa. Dollareillaan Hanna ostaa kivisen pellon vauraalta talolliselta Johannes Smedsiltä (Nicke Lignell) ja rakentaa tontilleen kaupan. Pian kaupasta tulee pitäjän keskus, kun enää ei tarvitse lähteä hakemaan joka asiaa Vaasasta saakka. Takaumiin hypellen selviää, että Hannan oli tarkoitus lähteä yhdessä Johanneksen kanssa Amerikkaan, mutta Johanneksen isä (Johan Storgård) esti aikeen kunnon säätyläisromantiikan sääntöjen mukaisesti. Hanna lähti yksin toiviomatkalle, ja tapasi siellä miehensä, Ed Nessin, joka – kuinka ollakaan – oli myös samoilta seuduilta. Ed ryhtyy kaivoksen lakkokenraaliksi vaatien kahdeksan tunnin työpäivää, ja tulee näin ammutuksi. Puoti menestyy, äidin (Ylva Ekblad) kanssa on riitaa, kovapäisiä kun molemmat ovat, lapset kasvavat ja Johanneskin sairastuu syöpää. Itsenäisyydestä haaveillaan ja kohta ollaankin sisällisodassa, jossa Johanneksen poika Erik (André Wickström) kaatuu. Sitten koittaa kieltolaki, ja Hannan poika Otto (Peter Kanerva) ryhtyy yhdessä hitaan ystävänsä Dåhli-Johanin (Pekka Strang) kanssa paikallisiksi pirtukeisareiksi.
Colorado Avenue kertoo mielenkiintoisista tapahtumista Suomen historiassa pienen pohjanmaalaisen ruotsinkielisen kylän asukkaiden näkökulmasta. Tarina poukkoilee, ja välillä sen seuraaminen on vaikeaa ja raskastakin, kun menee hetki tajuta millä aikatasolla milloinkin liikutaan. Kohtaukset ovat ihmeen jähmeän tuntuisia, eikä kohtausten välinen rytmikään toimi ilman ongelmia. Elokuvasta puuttuu kerronnallinen jouhevuus, joka on katsomisnautinnon elinehto.
Myös näyttelijätyö onnahtelee, mikä on tällaisella ammattilaiskaartilla jo pieni saavutus. Ohjaaja Claes Olsson on kiinnittänyt pieteetillä huomiota siihen, että Pohjanmaan ruotsia puhutaan juuri oikein, eli kouluruotsilla sitä ei ymmärrä, mutta tämä näyttää riittäneen mitä tulee itse näyttelemiseen. Jollei kuvaus olisi todella upeaa, puvustuksen ja lavastuksen tukiessa sitä hienosti, voisi luulla olevansa seuraamassa kesäteatterin esitystä. Erityisesti sisällisotaa kuvaava Tampereen taistelu herättää suuren myötähäpeän tunteen lapsellisuudellaan. Ilman Pertti Mutasen kaunista kuvausta teos jäisi yhden tähden arvoiseksi. Mutta arvatenkin suomenruotsalaisissa kulttuuripiireissä Colorado Avenue löytää oman ylvään paikkansa.