Arttu (Bruno Baer) lähtee tapaamaan isäänsä (Jussi Vatanen) Nauvon saaristoon. Hän kuitenkin tapaa siellä viehättävän Selma Eerolan (Aamu Milonoff), joka haluaa päästä pakoon omaa perhettään ja itsenäistyä. Pian kuitenkin käy ilmi, että perheen sisällä kulissit alkavat kaatua, sillä äidillä (Pirjo Lonka) on uusi rakastaja.
Isän (Jani Volanen) vaivat tuntuvat vain pahenevan, eikä pariskunnan välillä tunnu olevan enää mitään erityistä tunnetta. Kahden nuoren kesäromanssi on kuitenkin alusta alkaen mukavaa seurattavaa, ja valkokankaalta välittyy juhannusillan aurinko ja lämmin merivesi. Lavastus tuntuu alusta loppuun todella uskottavalta ja Eeroloiden talo näyttää oikeasti siltä, että siellä on eletty monta vuosikymmentä.
Elokuvan puvustus on jäänyt 2000-luvun alkuun, mikä on tyylikysymys mutta erittäin epäuskottavaa. Se ei tuo tarinaan syvempää merkitystä vaan jää ikävästi hampaankoloon. Rytmitys ja leikkaus soljuvat, vaikka tarinat tuntuvat jäävän puolitiehen. Mutta vaikka elokuva ei keksi pyörää uudelleen, se jättää kesäisen olon ja halun viettää juhannusta Nauvossa.
Werneri Pihlajamäki
Elämä on juhla -elokuvan traileri
