Challengers, Materialists ja uusimpana Eternity. Romanttiset kolmiodraamat ovat tehneet viime vuosina näyttävän paluun. Kaikki tarttuvat teemaan omalla mehukkaalla otteellaan – tenniskentiltä deittimarkkinoille ja nyt kuolemanjälkeiseen elämään. Eternityn keskiössä on kysymys siitä, millaisessa maailmassa viettää ikuisuutta ja ennen kaikkea – kenen kanssa.
Joan (Elizabeth Olsen) joutuu kuoltuaan valitsemaan Korean sodassa nuorena kaatuneen ensirakkautensa Luken (Callum Turner) ja 65 vuotta puolisonaan olleen Larryn (Miles Teller) välillä. Tilannetta hankaloittaa tieto siitä, että Luke on odottanut Joania välitilassa 67 vuotta. Päätös on tehtävä viikon sisään, ja valinta on lopullinen.
David Freynen teos tasapainottelee komedian ja draaman välillä. Ensimmäinen puolisko on täynnä kepeää, nokkelaa huumoria. Jälkimmäinen taas kaartuu melkein melodramaattiseksi pohdinnaksi rakkauden perimmäisestä merkityksestä. Kokonaisuus kuitenkin kantaa kaikessa omaleimaisuudessaan ja loppukohtaus viimeistään kietoo katsojan turvalliseen syliinsä.
Olsen ja Teller hyppäävät elokuvan alussa nähtyihin vanhempiin versioihinsa (Betty Buckle ja Barry Primus) vakuuttavasti. Teller tuo rooliinsa ennennäkemätöntä komiikkaa ja iän tuomaa kyynisyyttä. Olsen vangitsee katsojan upealla läsnäolollaan ja herkällä tulkinnallaan. Turner yhdistää hahmossaan sopivasti nuoruuden turhamaisuutta ja kiiltokuvan alla muhivaa epävarmuutta. Sivurooleissa nähdään Da’Vine Joy Randolph, John Early ja Olga Merediz.
Visuaalisuus kuuluu Eternityn vahvuuksiin. A24:n tuottama elokuva muistuttaa kellertävine, rakeisine väreineen 90-luvun saippuasarjoja. Välitilaa esittävä juna-aseman ja hotellin risteytys on teollisen harmaa ja hermostuttavan hektinen. Sen punaiset yksityiskohdat sisustuksessa viestivät valinnan vaikeudesta ja pysyvyydestä. Mistään täydellisestä paratiisista ei siis ole kyse.
Hotellin alakerta on täynnä kojuja kuin yritysmessuilla konsanaan. Siellä kuolleille mainostetaan lukuisia, toisiaan erikoisimpia ikuisuuksia: vampyyreistä tanssiklubeihin ja miehettömiin maailmoihin sekä tupakointia ylistäviin versioihin. Puvustuksen värivaihtelut symboloivat nerokkaasti sekä vallitsevia tunnetiloja että valta-asetelmia.
Eternity on viihdyttävä ja ajatuksia herättävä, genreään virkistävästi uudistava elokuva, joka saa pohtimaan ikuisuuden käsitettä. Millaiseen maailmaan sitä haluaisi itse lopulta päätyä ja missä seurassa? Ikuisuus täynnä elokuvia, musiikkia ja sushia ei kuulostaisi mielestäni hullummalta.
Nea Pietiläinen
Eternity -elokuvan traileri
