Oletko ihmetellyt, mihin toinen sukka parista katoaa? Uusi kotimainen animaatio Fleak: kekseliäs ystäväni saattaa tarjota siihen vastauksen.
Ei pidä kuitenkaan mennä teatteriin odottaen hupaisaa pyykkikomediaa, sillä kyseessä on vain humoristinen yksityiskohta koko perheen animaatiossa, joka käsittelee hyvinkin vaikeita, mahdollisesti jopa ahdistavia ja pelottaviakin aiheita. Se tekee sen kuitenkin kypsästi ja rankimmat käänteet värikkääseen ja hupaisaan päälliseen käärittynä.
Elokuvan päähenkilö on11-vuotias Tuomas, joka haluaisi isoveljensä ja -siskonsa ottavan hänet enemmän mukaan omiin menoihinsa. Miki ja Ceci hengaavat mieluummin ”coolin” kaverinsa kanssa. He ovat niin tämän lumoissa, etteivät tunnista tämän omahyväisyyttä ja jopa hienoista ilkeyttä.
Isompien lasten ajattelemattomuus ja Tuomaksen miellyttämisenhalu huomion toivossa johtavat todella vakavaan onnettomuuteen. Toipuminen on tuskin alkanut, kun Tuomas alkaa tuntea olonsa entistäkin enemmän syrjään sysätyksi ja on valmis heittämään pyyhkeen kehään. Silloin kuvaan astuu värikäs ja veikeä Fleak-olento, joka seilaa ulottuvuudesta toiseen. Tuomaksen kodin herkkuja hamutessaan se aiheuttaa kaaosta mutta myös herättää lapsen masennuksestaan.
Fantastisen olennon kanssa seikkaillessaan Tuomas uskoo löytäneensä tavan päästä pakoon elämäänsä varjostavasta ikävästä asiasta. Tosimaailmassa asiat eivät kuitenkaan ratkea ihan niin helposti, ja pian lapsilla on käsissään isompi uhka kuin pienimuotoisten kotibileiden salaaminen vanhemmilta.
Fleak: kekseliäs ystäväni on suomalaisittain kallis tuotanto, mutta globaalissa mittakaavassa silti edelleen halpa euroanimaatio. Resurssien puute näkyy erityisesti ihmishahmoissa. Sinänsä fiksusti tekijät eivät ole yrittäneet renderöidä realismia sillä saralla, vaan ihmishahmot on pidetty minimissään ja tyylitelty yksinkertaisiksi mutta selvästi erottuviksi.
Muut hahmot ja ympäristöt on sen sijaan toteutettu paikoin häkellyttävänkin hyvin. Fleak on hauska hahmo ja sen kotimaailma on niin herkullinen, että siellä olisi mielellään viettänyt enemmänkin aikaa. Perheen laiskanpulskeaa kissa hyödynnetään tavalla, joka nostaa sen heittämällä kattistrofien aateliin.
Kun elokuvan nimi tosiaan on Fleak: kekseliäs ystäväni, olisin odottanut huomattavasti enemmän niin sitä ystävyyttä kuin kekseliäisyyttäkin. Kestää kuitenkin ikuisuuden, ennen kuin Tuomas ja Fleak kohtaavat, saatika muodostavat yhteyden. Kun sitä sitten saadaan, se jää ikävän lyhyeksi episodiksi.
Elokuva on kunnianhimoinen, mutta resurssien vähyys näkyy myös sen rakenteessa. Animaation suurvalloissa on käyttää aikaa ja rahaa tarinan hiomiseen. Fleak tuntuu välillä siltä, että se koostuu hetkistä, joita on kyllä pohdittu ankarasti, mutta jotka eivät solju koherenttina tarinana. Itse asiassa useampaan otteeseen tulee mieleen, että olisiko seikkailu toiminut koko illan elokuvaa paremmin sarjamuodossa.
Moisia sisältöasioita merkittävämpää on Fleak: kekseliäs ystäväni -elokuvan asettuminen Astrid Lindgrenin mieleen tuovaan pohjoiseurooppalaiseen jatkumoon. Siihen, jonka mukaan lapsiyleisöjä ei tarvitse yrittää suojella elämän ikäviltä tosiasioilta ja jossa kaikki ongelmat eivät ratkea taikasauvaa heilauttamalla.
Jouni Vikman
Fleak: Kekseliäs ystäväni -elokuvan traileri
