Ylipitkä ruotsalainen luokkakomedia ei juuri naurata, vaan lähinnä haukotuttaa melkein kaksituntisena turhakkeena.
Robin asuu pienessä Molkomin kylässä Värmlannissa 400 kilometria Tukholmasta. Kylä elää paperitehtaasta, jossa lähes kaikki ovat töissä. Keskiviikkoisin kylän raiti ammottaa tyhjyyttään, kun elokuvauutuudet saapuvat kylän videovuokraamoon ja tv:n visailut ja kisailut keräävät perheet yhteen. Sitten saapuu tieto tehtaan sulkemisesta. Robin päättää tehdä rakkaasta harrastuksestaan valokuvauksesta itselleen uuden ammatin. Hän ottaa suuren pikalainan ja hankkii paremman kameran, jotta voisi ryhtyä hääkuvaajaksi. Ensimmäinen keikka on oman siskon häät, jonne Robin on kutsunut koomikko Jonnyn esiintymään. Keikka ei suju suunnitelmien mukaan, mutta Robin jää Jonnylle keikkapalkkion velkaa. Sovittaakseen velan Jonny kutsuu Robinin Tukholmaan kuvaamaan ystävänsä, pussinsulkijoilla suuren omaisuutensa tehneen Claesin tyttären häihin. Näin Robin tulee tutustuneeksi ruotsalaiseen yläluokkaan, sen ympärillä pyöriviin siipeilijöihin sekä Claesin toiseen tyttäreeseen Astridiin (Tuva Novotny). Suomessa ei oikein tiedosteta sitä, että pinnalta lupsakat ja välittömät ruotsalaiset ovat tosiasiassa hyvinkin luokkatietoisia.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Ulf Malrosin aikaisemmista elokuvista Suomessa muistetaan Unelma bändistä – Tjenare kungen ja Levoton Sussie. Molemmat olivat Ruotsissa suosittuja, mutta eivät elokuvina kovinkaan kummosia. Uutuudellaan Malmros jatkaa samoilla linjoilla. Nyt hän haluaa kuvata juuristaan ylpeiden pikkupaikkakuntalaisten tylsää elämää ja ruotsalaisen yläluokan pinnallisuutta ja tyhjyyttä. Hääkuvaaja pyrkii olemaan luokkakomedia, mutta ei oikein onnistu hyvistä aikomuksistaan huolimatta. Siinä on pari hauskahkoa kohtaa, mutta se leviää kuin pullataikina liian moneen suuntaan ja on ylipitkä.