Herkkä ja humoristinen elokuva Hallam Foesta, pojasta, joka on menettänyt äitinsä mutta löytää tämän uudelleen. Billy Elliotina loistanut Jamie Bell nähdään jälleen vahvasti fyysisessä roolissa surumielisenä nuorukaisena, joka kasvaa sivustatarkkailijan nahoista itse keskipisteeksi.
Hallam Foe on aikuisuuden kynnyksellä pyristelevä poika, joka ahdistuksen iskiessä pukeutuu eläinten nahkoihin, vetää huulipunaviirut poskilleen ja juoksee Skotlannin metsiin. Puumajassa yöpyvällä omalaatuisella nuorukaisella riittääkin ahdistumista: äiti on kuollut ja isä korvannut tyhjiön kauniilla äitipuolella, jolla saattaa olla jotakin tekemistä äidin kuoleman kanssa. Rankan riidan jälkeen Hallam karkaa kotoa maalta Edinburghin anonyymiin vilinään, päätyy töihin hotelliin – ja kohtaa äitinsä ilmetyn kaksoisolennon.
Hallam Foen kipeänkaunista roolia esittää isoksi kasvanut Billy Elliot eli Jamie Bell. Koko elokuva perustuu Bellin vivahteikkaisiin, kärsiviin kasvoihin, jotka satunnainen hymy valaisee loistoon, ja hänen kömpelöön olemukseensa, joka hetkessä muuntuu vikkeläksi seinäkiipeilijäksi – sekä uskottavuuteen, jolla Bell haastavan, fyysisen roolinsa kantaa. Elokuvassa olisi aineksia siirappisuuteen ja oidipaalisiin ylilyönteihin, kun poika rakastuu ”äitiinsä”, mutta Bellin ote ja David Mackenzien hienovarainen ohjaus väistävät klisekarikot. Myös Sophia Myles, Art School Confidentalista tuttu näyttelijätär on roolissaan sädehtivä. Trainspottingin Spudina muistettu Ewen Bremner tuo lisähuumoria.
Hallam on tarkkailija, sivustakatsoja, urkkija. Hän asuu katoilla ja kirkon tornissa, kiikaroi ihastustaan salaa, vakoilee – mutta lapsen mielellä. Kaikki muuttuu, kun hän joutuu siirtymään ulkopuolisen roolista itse tapahtumien keskiöön – ja samalla aikuiseksi.