Shoppailua rakastava tyttö saa tylsän duunin talouslehdestä, mut onneksi pomo on ihku.
Himoshoppaajan salaiset unelmat saattaisi olla sympaattinen elokuva. Siis jos sen tyrkyttämän kapitalistisen arvomaailman voisi ohittaa harmittomana hassutteluna. Kuitenkin se syytää ilmoille sellaista kulutuskulttuuria ylistävää propagandaa, että koko Frankfurtin koulukunta varmaan pyörii haudoissaan.
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-romaaneihin perustuvassa elokuvassa shoppailua jumaloiva toimittaja Rebecca Bloomwood (Isla Fisher) päättää hakea unelmiensa työpaikkaa Alette-nimisestä huippumuotilehdestä.
Sattumien kautta Rebecca päätyykin saman konsernin talouslehteen. Hän niittää suosiota kolumnin kirjoittajana, koska antaa ymmärrettäviä säästövinkkejä. Ja se on ironista, koska Rebeccahan ei osaa säästää. Laskut alkavat kasaantua, ja ilkeä pankkitoimihenkilö Derek Smeath (Robert Stanton) väijyy joka kulman takana perimässä saataviaan.
Elokuva on yhtä värikäs mutta sisällyksetön kuin loputtomasti esittelemänsä näyteikkunat. Käänteet ovat epäuskottavia (aivan kuin joku shoppailukolumni nyt saisi talousasiantuntijat polvilleen) ja motiivit kyseenalaisia. Äärimmäistä pahuutta edustaa laskuja karhuava inha virkailija, jota on ihan hyväksyttävää pakoilla.
Kristin Scott Thomas päätoimittajana Alettessa tekee nyt oman Paholainen pukeutuu Pradaan -roolinsa. Hän on ihan hauska. Suomeakin tässä puhutaan parin lauseen verran.