Humiseva harju perustuu Emily Brontën vuoden 1847 klassikkoromaaniin ja tuo traagisen rakkaustarinan jälleen uuteen valoon, tällä kertaa ohjaaja Emerald Fennellin käsittelemänä.
Tarina sijoittuu Yorkshiren nummille, missä Earnshawien talossa syttyy vähitellen myrskyinen ja toksinen romanttinen suhde Catherine Earnshaw’n ja ottopoika Heathcliffin välillä. Suhde kasvaa vuosien saatossa pakkomielteeksi ja vetää mukaansa myös ympäröiviä ihmisiä, aina toisella puolella nummea sijaitsevasta Rastaslaakson kartanosta asti.
Saltburnista ja Lupaavasta nuoresta naisesta tunnettu Fennell jatkaa röyhkeän rohkealla ominaistyylillään. Elokuvan avauskohtaus on häiritsevää ja vastenmielistä katsottavaa, mutta samalla mustalla huumorillaan koukuttava. Provosoiva ohjaus ja nopeatempoinen rytmitys pitävät katsojan tiukasti otteessaan. Kuoleman, erotiikan, rakkauden, vallan, egon ja trauman teemat kietoutuvat toisiinsa vailla hengähdystaukoa.
Elokuvan suurin vahvuus on sen visuaalinen maailma. Linus Sandgrenin kuvaus tekee oikeutta Yorkshiren sumuisille ja karuille nummille sekä silmänkantamattomiin jatkuville maisemille. Lähikuvat tekevät emotionaalisista hetkistä kivuliaan intiimejä. Jacqueline Durranin satumaisen retrofuturistinen puvustus ja Suzie Davidsin yksityiskohtainen, leikittelevä nukkekotimainen lavastus luovat tunnistettavan estetiikan. Se on yhtä aikaa lämpimän romanttinen ja tumman kolkko sekä kaipaava. Symboliikka ja valtasuhteet ovat läsnä jo kuvallisissa ratkaisuissa.
Catherine Earnshaw’n roolissa näyttelijädebyyttinsä tekevä Charlotte Mellington ja konkari Margot Robbie ovat erinomaisia. Mellington vangitsee nuoren Cathyn vilkkaan, impulsiivisen ja ristiriitaisen olemuksen tarkasti tehden hahmosta sekä hurmaavan että tuskallisen seurattavan. Robbie jatkaa hahmoa itsepäisenä, dramaattisena ja rikkauksia havittelevana aikuisena. Tämän sisäinen repaleisuus ja rakkaudellinen itsepetos välittyvät voimakkaasti.
Käsikirjoitus tekee valintoja, jotka heikentävät osan hahmojen motiivien painoarvosta. Jacob Elordin Heathcliff on tunteitaan patoava, kylmä ja manipuloiva talon työläinen, mutta tätä vahvasti muovaavat alkuperäisteoksessa olleet rasismikokemukset on elokuvassa poistettu. Kirjan loppupuoliskon tapahtumat on karsittu, mikä ajallisesti tiivistää tarinaa, mutta jättää osan ristiriidoista vaille niiden ansaitsemaa painoa. Silti elokuva sisältää sen ikonisia kohtauksia ja repliikkejä. Pelkistetty tapahtumien kaari seuraa pääosin alkuperäisteosta.
Romaanin uskonnollinen painolasti on keventynyt. Lyhyessä sivuroolissa esiintyvän Joseph-hahmon (Ewan Mitchell) radikaali uudelleentulkinta riisuu tarinasta moraalisen ahdistuksen ja syntien katumisen kerrokset, jotka kirjassa painostavat Cathyn ja Heathcliffin suhdetta. Elokuvassa Josephin johdatus saa täysin toisenlaisen kulman. Muissa sivurooleissa vakuuttavat Hong Chau Nelly Deanina, Shazad Latif Edgar Lintonina ja Alison Oliver tämän Isabella-siskona.
Kaiken kaikkiaan Humiseva harju on rohkea ja provosoiva tulkinta klassikosta, visuaaliseksi silmäkarkiksi kääritty traaginen rakkaustarina. Se uskaltaa tuntua ja repiä eikä jätä katsojaansa kylmäksi, vaikka alkuperäisteoksen ja käsikirjoituksen tasapaino paikoin horjuu.
Nea Pietiläinen
Humiseva harju -elokuvan traileri
