Sielukkaan realistinen draamaelokuva elämää sivusta seuraavasta isoäidistä, joka rahapulassa päätyy tekemään epätavallisen uravalinnan. Pääosassa nähtävä Marianne Faithfull antaa silmiensä puhua.
Mitä voi tehdä muiden silmissä aikapäiviä sitten parhaat vuotensa ohittanut, vähävarainen leskinainen, joka tuntee avuttomuutta ja hätää rakkaittensa vuoksi? Ei oikeastaan mitään, tuntuvat kaikki Maggien (Marianne Faithfull) ympärillä ajattelevan, mutta sisukas nainen osoittaa monet luulot vääriksi Sam Garbarskin ihmisläheisessä elokuvassa Irina Palm.
Kansainvälisenä tuotantona valmistuneessa draamassa sosiaalisesti näkymätön Maggie löytää tiukan paikan tullen itsestään arvaamatonta voimaa ja rohkeutta. Pieniin keinoihin luottava, realistinen elokuva kertoo vavahduttavan tarinan arjen sankaruudesta ja vilpittömästä, uhrautuvasta rakkaudesta. Samalla teoksesta voi löytää monia merkittäviä teemoja katseen vallasta aina ikääntymisen ongelmaan ja naiskysymykseen saakka.
Lontoolaisen Maggien pojanpoika on vakavasti sairas. Ainoa apu lähellä kuolemaa kamppailevalle lapselle löytyisi pitkän lentomatkan päästä Australiasta, mutta rahoitusta hoitomatkaan ei löydykään tuosta vain. Maggie on pian valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä poikansa perhettä auttaakseen ja päätyy harkinnan jälkeen ”emännäksi” seksiklubille. Työssä jonka Maggie vastahakoisesti aloittaa hän pääsee käyttämään sitä liki ainoaa ruumiinosaansa, joka vielä kelpaa miehisen halun kohteeksi ja myytäväksi, nimittäin kättään.
Viisikymppisen leskinaisen epätavallista, myöhään käynnistyvää uraa seksibisneksessä kuvataan elokuvassa pitkälti tragikoomisin sävyin. Vaikka Maggien muutos lähiörouvasta käsityötaidoiltaan ylittämättömäksi Irinaksi esitetäänkin pakon sanelemana ja varsin ongelmallisena valintana, on toisaalta kiinnostavaa, jopa hieman hykerryttävää seurata, miten Maggien omanarvontunto vähä vähältä kohenee samalla kun jono Irina Palmin vastaanoton edustalla pitenee. Garbarski ei toden totta sorru moralisointiin. Painavasta sanomastaan huolimatta Irina Palm ei kompastu etäännyttävään, kuivakkaan älyllisyyteen tai tendenssimäisyyteen. Taitavan käsikirjoituksensa ansiosta elokuva on jokapäiväinen ja uskottava. Ja vaikka Irina Palm saakin tunteet pintaan, se onnistuu täysin välttämään turhan makeuden. Myös Maggien ja työnantaja-Mickyn (Miki Manojlovic) kypsä, varovasti syttyvä rakkaus esitetään elokuvassa harvinaisen hienovaraisesti. Elokuvan pysäyttävä loppu sykähdyttää todella. Berliinin elokuvajuhlien kilpailusarjassa esitetty Irina Palm on saksalaissyntyisen, Belgiaan kotiutuneen Garbarskin toinen pitkä elokuva. Mainoselokuvaohjauksilla ja muutamalla mukavasti menestyneellä lyhytelokuvalla kannuksensa hankkinut mies osoittaa Irina Palmilla sekä hallitsevansa henkilöohjauksen että pystyvänsä näkemykselliseen tarinankerrontaan.
Erityisesti pääosan esittäjän kohdalla Garbarski on tehnyt loistovalinnan, sillä elämän koulima, älyä ja tunnetta hehkuva Faithfull on kiistämättä Irina Palmin sielu. Vaikka kuusikymppisen näyttelijättären roolisuoritus on eleetön, jopa lakoninen, jäävät naisen ilmaisuvoimaiset silmät vaivaamaan ja liikuttamaan päiväkausiksi.