Elokuva köyhän kaupunginosan lasten lentokapteeniksi luulemasta siivoojasta välttää sentimentaalisuuden karikot ja tarjoaa lämpimän katselukokemuksen.
Kapteeni Abu Raed on viime vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Finnkino-palkinnon voittaja, eli yleisön valinta maahantuonnin arvoiseksi elokuvaksi. On helppo ymmärtää miksi. Se on esikoisohjaukseksi harvinaisen ehjä ja kypsä työ, jossa yhdistyvät kauniisti kerrottu, valoa ja pimeää sisältävä tarina ja auringon lämpöä hehkuva, karujakin maisemia hyväilevä kuvakerronta.
Abu Raed on köyhä lentokentän siivooja, jota naapuruston lapset alkavat kuvitella lentokapteeniksi. Kirjaviisas mies alkaa pienen vastaantaistelun jälkeen kertoa huimia mutta opettavaisiakin tarinoita. Pian hän kuitenkin huomaa joutuneensa isommaksikin osaksi muutaman lapsen elämää, josta uhkaa imeä toivon ei niinkään lasten omat kyvyt tai kunnianhimo, vaan edellisten sukupolvien asenne.
Kohtalon tuodessa uusia ystäviä Abu Raedin elämään leskeksi jäänyt mies alkaa löytää uutta tarkoitusta elämälleen. Yhden ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa sukupolvia jatkuneeseen kurjuuden kierrättämiseen ovat kuitenkin rajalliset.