Osloa ei riivaa vain helle, vaan jotain muutakin outoa tuntuu olevan tekeillä. Luonto käyttäytyy oudosti, sähköt reistailevat ja radiolähetykset ovat täynnä häiriöitä. Ne huipentuvat hetkeen, jolloin kuolleet eivät enää pysykään kuolleina.
Iäkäs nainen on juuri jättänyt hyvästit vuosikymmenten elinkumppanilleen, mutta tämä laahustaakin takaisin yhteiseen asuntoon. Poikaansa sureva nuori äiti raahautuu lähes katatonisena läpi arjen, kun näkyvämmin sureva isoisä kantaa kotiin henkiin heränneen lapsen. Perheenäiti ajaa kohtalokkaan kolarin, mutta puoliso ja lapset eivät oikein ehdi edes sopeutua ajatukseen, kun tämä jo istuu sairaalavuoteen laidalla.
Kuinka kuolleita käsitellään -elokuva on lokeroitu kauhuksi, ja siihen viittaa sen julistekin ylösalaisine risteineen. Kyseessä on kuitenkin ennemmin ahdistava mysteeri ja ajatusleikki, jossa äärimmäistä tapahtumaa tutkaillaan kolmelta eri kantilta: miten ihminen oikeasti reagoisi tällaisessa tilanteessa?
Norjalaiset kauhut – ja draamatkin – tuntuvat usein suorastaan ilkeiltä ennemmin kuin kammottavilta. Kuinka kuolleita käsitellään tuntuu paikoin siltä kuin sen päähenkilöt olisi laitettu piilokameraan keskelle maailman julminta pilaa. Se johtuu siitä, että oli lajityyppi mikä tahansa, norjalaiset osaavat tehdä todelliselta, aidolta elämältä tuntuvia elokuvia.
Katsoja pystyy kuvittelemaan, miltä tuntuu olla tilanteessa, jossa ei tahdo hyväksyä tapahtunutta, mutta kun tilanne ”korjaantuu”, sekään ei tunnu oikealta. Se on julmaa ja ilkeää, ja puolustusreaktiona tekee mieli huvittua ahdingosta. Samalla tunnelma on niin pahaenteinen, että kärsivien ihmisten puolesta pelkää koko ajan.
Kuinka kuolleita käsitellään ei selittele asioita eikä välttämättä tarjoile ratkaisujakaan. Siinä ei ole juurikaan zombikauhun ainesosia perusideaa enempää, eikä siinä ole sykettä nostattavaa ja/tai katarsista toimintaa. Siksi elokuvan jälkeen hieman pohtii, onko se niin hyvä kuin miltä katsomisen aikana tuntuu. Tarinallisesti se tuntuu jäävän ajatusleikin ja tutkielman tasolle, mutta sen herättämät hyytävät tunteet pysyvät mielessä pitkään.
Jouni Vikman
Kuinka kuolleita käsitellään -elokuvan traileri
