Julian Schnabelin ohjaama tyylikäs konserttitaltiointi todistaa Lou Reedin paluuta aikanaan heikosti menestyneen, mutta ajan myötä arvonnousun kokeneen Berlin-albuminsa äärelle.
Kun Lou Reedin kolmas sooloalbumi Berlin ilmestyi vuonna 1973, oli vastaanotto vaisu, jopa viileä. Albumia edelsi Reedin soolouran läpimurto, glam-henkinen Transformer, jonka lukuisten hittikappaleiden jälkeen Berlinin synkkä taiderock sai sekä ostavan yleisön että kriitikot puistelemaan päätään.
Ajan mittaan albumia on kuitenkin alettu arvostaa ja ymmärtää. Vuonna 2006 Reed palasi rakkauden loppua käsittelevän albuminsa huumehuuruiseen, rujoon maailmaan konserteissa, jotka newyorkilainen Julian Schnabel ohjasi ja tallensi elokuvaksi. Lou Reed’s Berlin on intensiivinen, tyylitajuisesti kuvattu konserttitaltiointi.
Vaikka nyt nähtävä konsertti onkin merkittävä rockhistoriallisesti, on paluun Berliniin täytynyt olla puhdistava kokemus erityisesti Reedille itselleen. Berlinin vastaanottoon pettynyt Reed ei lähtenyt aikanaan albuminsa kappaleiden kera konserttikiertueelle lainkaan. Reediltä veikin 33 vuotta esittää albumi kokonaisuudessaan yleisön edessä.
Reedin rinnalla esiintyvät muun muassa Antony and the Johnsons -yhtyeen keulakuva, emotionaalisella avoimuudellaan liikuttava Antony Hegarty sekä kirkasääninen brooklyniläinen nuorisokuoro. Antonyn ihon alle menevä tulkinta Candy Says -kappaleesta on kiehtovassa kontrastissa Reedin lakonisen ilmaisun kanssa.