Insinöörit ja romantiikka eivät ole sanoja, joita yhdistää toisiinsa kovinkaan helposti. Pikemminkin päinvastoin. Mutta onhan insinöörikin ihminen ja kaipaa elämäänsä, ainakin välillä, sulostuttajaa. Helppoa se ei ole, mutta jotain täytyy tehdä.
Atanas on Suomessa asuva bulgarialainen insinööri, joka on, kuin ihmeen kaupalla, löytänyt itselleen vaimon ja on jopa pienen lapsen onnellinen isä. Hän ei ole kuitenkaan unohtanut omia vaikeita aikojaan treffailu- ja naisrintamalla. Niinpä hän on kehittänyt tarkan ja tieteellisen ohjelman, jonka avulla hänen kaltaistensa nuorten miesten pitäisi löytää itselleen kumppani. Ainakin teoriassa. Atanas järjestää kurssin, jonne hän on värvännyt muita insinöörejä, jotka ovat edelleen vapailla markkinoilla. Koko ohjelma on järjestetty insinöörimäisellä tarkkuudella, eikä kiveäkään jätetä kääntämättä.
Tuntuu absurdilta puhua rakkaudesta ja parinmuodostuksesta laboratorio-olosuhteissa, mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle ennen kenttätyöhön paneutumista. Kun vauhtiin päästään, suoritetaan monenlaisia testejä niin turvallisessa akateemisessa ympäristössä molemmille osapuolille kuin ihmisten ilmoilla. Atanas muun muassa neuvoo kädestä pitäen kuinka puhua naiselle ravintolapöydän ääressä supattamalla pienen välimatkan päästä korvakuulokkeeseen.
Ryhmä ystävystyy ja heidän välinsä tiivistyvät. Aivan kuten on nähty paljon viihteellisimmissäkin tosi-tv-ohjelmissa. Koska miehet ovat insinöörejä, ei kommelluksilta voi välttyä. Suoranaista myötähäpeää voi tuntea, kun eräs toiveikkaista kosiomiehistä rikkoo jään kahvilassa kyselemällä treffikumppaniltaan, mikä on tämän lempi videopeli ja selostaa antaumuksella omia kokemuksiaan kyseisellä saralla.
Tonislav Hristov on Suomeen jo vuosia sitten muuttanut bulgarialainen dokumenttiohjaaja. Töissään hänen on tapanaan hyödyntää parasta osa-aluettaan: bulgarialaisuuttaan, jota hän töissään runsain mitoin viljelee. Love & Engineering on hänen toinen pitkä teatterilevityksen saanut elokuvansa. Edellinen oli vuonna 2011 valmistunut Sinkkuelämän säännöt. Nämä kaksi elokuvaa ovatkin kuin toistensa sisarteokset käsitellen täsmälleen samaa aihetta. Onneksi ne ovat riittävän erilaiset, jotta tätä uudempaa on ollut mitään mieltä toteuttaa ja levittää valkokankaille. Hristov on kehittynyt dokumenttiohjaajana näiden kolmen vuoden aikana. Siinä missä Sinkkuelämän säännöt oli vielä hapuileva ja suuntaansa kovasti etsivä, on Love & Engineering kokonainen ja ehjä teos, jossa on selvä draaman kaari. Elokuvaa on nautinnollista katsoa, ja se kirvoittaa katsojasta niin pienen vinon hymyn kuin mojovamman naurunkin. Ei siis ihme, että elokuva voitti talvella järjestetyn DocPoint-festivaalin yleisöäänestyksen ja parhaan kotimaisen dokumentin palkinnon. Jostain syystä elokuva on saanut tuon festivaalin jälkeen peräänsä erittäin hölmön alaotsikon.
Elokuva osoittaa, että myös insinööri on ihminen, ja että ehkä rakkaus on kemiaa ja algoritmejä. Ken tietää.