Opiskelijatyttö omaksuu liikenaisen roolin soluttautuakseen Shanghaita miehittävien japanilaisten kanssa veljeilevän poliisijohtajan läheisyyteen. Heidän välilleen syttyy kuitenkin kaiken nielevä suhde Oscar-voittaja Ang Leen kauniissa, estottomien seksikohtausten värittämässä draamassa.
Lust, Caution -elokuvan tapahtumat saavat alkunsa hieman ennen toisen maailmansodan paikallisten konfliktien roihahtamista maailmanlaajuiseksi paloksi. Japani on hyökännyt Kiinaan ja Shanghain yliopistopiireissä lietsotaan isänmaallista kansallistunnetta. Hiljainen opiskelijatyttö Wong Chia Chi (Tang Wei) vedetään mukaan opiskelijoiden teatteriryhmään. Yllättäen hän löytää itsestään kyvyn vakuuttaa ja liikuttaa yleisöjä.
Teatteriryhmän naiivit nuoret päättävät innokkaan johtajansa lietsomina ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen. He ryhtyvät käyttämään näyttelijäntaitojaan juonitellakseen itsensä japanilaisten miehittäjien kanssa yhteistyötä tekevän johtohenkilön, herra Yeen (Tony Leung) lähipiiriin tarkoituksena salamurhata hänet.
Wong Chia Chi eläytyy sydämellään rouva Yeen kautta turvatoimien läpi hiljalleen murtautuvan liikemiehen vaimon rooliin. Rouva Makina hän tutustuu herra Yeehen, ja heidän välilleen syntyy tukahdettua, eroottista säpinää. Opiskelijaryhmä havaitsee kuitenkin, että isänmaallisilla sankariteoilla uhoamisen ja raadollisen todellisuuden välillä on huima ero.
Joitakin vuosi myöhemmin rouva Mak joutuu kuitenkin jatkamaan tehtäväänsä, tällä kertaa järjestäytyneemmän vastarinnan pelinappulana. Sähkö hänen ja herra Yeen väliltä ei ole kadonnut. Karismaattinen turvallisuuspäällikkö tuntuu kaiken lisäksi olevan ainut, joka suhtautuu Wong Chia Chihin naisena, ei vain tarkoituksen pyhittämänä keinona johonkin määränpäähän. Suhteen voimistuessa Wong Chia Chi uppoaa yhä syvemmälle rooliinsa, mutta myös omiin tunteisiinsa, kunnes lopulta koittaa salajuonen totuuden hetki.
Vaikka onkin ulkoisesti hyvin erilainen Ang Leen Brokeback Mountain -hitistä, Lust, Caution käyttää samoja teemoja sosiaalisen aseman vaatimista omien tunteiden ja identiteettien tukahduttamisesta. Hiljalleen avautuva draama on täydellisesti ohjaajansa hallinnassa ja näyttää hänelle tyypillisesti upealta.
Elokuvan seksikohtauksista on kohistu. Ne astuvat kuvaan vasta tarinan jälkipuoliskolla, eikä niitä ei ole niin paljon, että teatteriin kannattaisi mennä vain paljasta pintaa nähdäkseen. Kohtaukset ovat alastomia sanan kaikissa merkityksissä, mutta ei hahmoja vain elimiksi alentavaa pornoa. Voimakkaat, hikiset ja epätoivoisuudessaan jopa rumat aktit kuvaavat osapuoliensa asemaa ja sen kehittymistä toisiinsa nähden. Kerrankin voi puhua seksikohtauksista, jotka oikeasti syventävät tarinaa eivätkä ole vain pakkopullanomaista ”erotiikkaa”.