On kulunut kaksi vuotta, siis tarinamaailmassa, M3GANIN (2022) tapahtumista. Nuori tyttö Cody (Violet McGraw) oli jäänyt orvoksi ja päätynyt robotiikkaneron tätinsä Gemman (Allison Williams) hoteisiin. Surullisen ja yksinäisen tytön seuraksi Gemma kehitti M3GAN-androidin hurjine kykyineen. Sen tärkein ominaisuus oli suojella Codya hinnalla millä hyvänsä. Hinta osoittautui turhankin korkeaksi johtaen kammottavaan tapahtumasarjaan.
Nyt Gemma ja Cody ovat muuttaneet San Franciscoon, missä Gemma vanhoine tiimeineen työskentelee tekoälyn säätelyä ajavassa järjestössä. Uutena mukana pyörii alan guru Christian (Aristotle Athari). Tiimin tietämättä puolustusalan yritys on onnistunut varastamaan M3GANIN tekniikan ja kehittämään siitä sotilaskäyttöön AMELIA-robotin, jonka tekoälystä tulee kovinkin itsetietoinen, eikä se ole enää kenenkään hallinnassa. Gemma saadaan vakuuttuneeksi siitä, että apuun tarvitaan M3GAN, ja niinpä toimintaa ja tiukkoja tilanteita on taas tiedossa.
Tekoälystä sekä sen vaaroista ja mahdollisuuksista on päristetty partoja viime aikoina jopa enemmän kuin tarpeeksi. Kieltämättä aiheeseen liittyy paljon eettismoraalista pohdittavaa, jotka kaikki on syytä ottaa huomioon. Juuri tähän laariin elokuva istuu mitä mainioimmin. Tarinan alussa pohdintaa käydäänkin, mutta pitäähän tarina saada silti rullaamaan ja katsojalle letkeää silmäkarkkia kesään pelkän filosofoinnin sijaan.
Elokuva lähtee kiinnostavasti liikkeelle. Toisin kuin ensimmäisessä elokuvassa jäävät kauhuelementit tässä selvästi vähemmälle, nyt keskitytään enemmän scifitoimintaan. Mukaan on ujutettu myös hieman huumoria, kuten pieni silmänisku Ritari Ässälle. Muualtakin on käyty lainaamassa. Esimerkiksi AMELIASTA tulee mieleen Luc Bessonin Tyttö nimeltä Nikita. Meno on siis viety selvästi letkeämpään suuntaan. Kauhupuristeille se saattaa olla ärsyttävää. On makuasia, kuinka tämän rainan parissa viihtyy. Kuten aina.
M3GANIN päivitetty versio pelaa eri korteilla kuin ensimmäinen elokuva. Se on, kuten mainittu, lähtökohdiltaan kiinnostava. Mutta vaikka käsikirjoittajiksi on merkitty kolmen hengen tiimi, tuntuu kuin heidän ideansa eivät olisi aivan kantaneet premissiä kauemmaksi. Mitä pidemmälle elokuva etenee sitä enemmän kierroksia kyllä lisätään, mutta se lähtee kulkemaan paljonnähtyjä tuttuja latuja. Näin ollen tarinan tenhovoima heikkenee sen lähtiessä laventumaan liikaa. Sääli, koska aineksia parempaan keitokseen olisi ollut.
Hannu Liekso
M3GAN 2.0 -elokuvan traileri
