Muistojen matka on kertomus jo pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta, joka lähtee matkalle elämänsä loppusuoralla. Se ottaa hyvin kantaa vanhusten nykyisiin ongelmiin, – mutta ennen kaikkea kunnianosoitus niille yhteisille hetkille, joita pitkä parisuhde tuo tullessaan.
Elokuva pyörähtää käyntiin arkisella ja samastuttavalla tavalla. Vanha pariskunta on hankkimassa itselleen uutta tuolia eläkepäivien viettoon. Pariskunnan mies, Jaap (Martin van Waardenberg), on mukavuudenhaluinen ja seuraa ahdistuneena ja turhautuneena maan politiikkaa. Myös tuolin hankkiminen on hänelle iso työmaa, sillä hän pitää entisestä kulahtaneesta ja nuhjaantuneesta sohvastaan. Hänen vaimonsa Maartje (Leny Breederveld) on tuolin ostamisen kannalla ja tekee päätökset miehensä puolesta – mikä heti alussa kuvaa hyvin molempien hahmojen kemiaa ja luonnetta.
Elokuva tuntuu ottavan aikansa ennen kuin pariskunta pääsee edes liikkeelle. Pariskunta on saanut vanhalta ystävältään Luisilta kirjeen, jossa on liitteenä kuvia heidän nuoruusvuosiltaan. Kirje saa Maartjen haaveilemaan matkasta Espanjaan – tarkoituksenaan tavata vanha ystävä ja samalla tehdä vielä yksi matka ennen kuin on liian myöhäistä. Hetken empimisen jälkeen Peter suostuu lähtemään, vaikka häntä ahdistaa maan poliittinen tilanne ja oman mukavuudenhaluisen kuplan puhkeaminen. Näin alkaa pariskunnan automatka kohti Espanjan lämpimiä hiekkarantoja.
Vaikka elokuva näyttäytyy aluksi lämminhenkisenä ja kevyenä, se käsittelee myös vanhuuden myötä tulevia ongelmia. Maartje sairastaa tietämättään dementiaa ja unohtelee välillä numeroita sekä paikkoja, missä hän kulloinkin on, ja mitä on siellä tekemässä. Peter yrittää pitää itsensä ja tunteensa kasassa tietäen samalla, että tämä on heidän viimeinen yhteinen seikkailunsa ennen kuin on liian myöhäistä.
Elokuva tuo esille hienosti muuttuvan miljöön ja sen, kuinka ihmisten käyttäytyminen sekä ympäröivä maailma on jatkuvassa muutoksessa teknologian ja rakentamisen myötä. Esimerkiksi automaattivaihteisen auton käyttö verrattuna perinteiseen aiheuttaa päänvaivaa, ja elokuva tuo esiin, kuinka vaikeaa iäkkäämpien on sopeutua uusiin käytäntöihin, teknologioihin ja kulttuureihin. Kaikki uutiset tuntuvat tulevan Peterille perinteisistä kanavista, ja molemmille kosketusnäyttö ja älypuhelin ovat vieras asia. Matkan varrella moni tuttu paikka on kadonnut tai muuttunut. Näistä hetkistä saadaan irti paljon huumoria, mutta samalla katsojalle välittyy surumielinen fakta: maailma on mennyt heistä ohi.
Tästä kuuluu hatunnosto käsikirjoitukselle – hahmojen pinnan alla on selvästi historiaa, ja monet hetket ja kohtaukset tuntuvat aidoilta juuri pitkän parisuhteen vuoksi. Vaikka alun hidas tempo ja hahmojen rakentaminen ottaa aikansa, on se palkitsevaa etenkin elokuvan viimeisellä kolmanneksella, kun tarina nivoutuu yhteen tavalla, joka tuo tipan silmäkulmaan.
Werneri Pihlajamäki
Muistojen matka -elokuvan traileri
