Kaivoskaupunkia ravistelee raakojen hakkumurhien sarja nuhjuisen slasher-klassikon laskelmoidussa uusintaversiossa. Moitteettoman näköiset rivinäyttelijät tulkitsevat kymmenen vuoden takaisesta verilöylystä selvinneitä nuoria.
George Mihalkan ohjaama My Bloody Valentine (1981) on nuhjuisen sympaattinen slasher-elokuva, joka on noussut vuosien mittaan monien hellimäksi kulttiklassikoksi. Auliisti suosikkilistaansa avaava Quentin Tarantino on nimennyt Kanadassa kuvatun, väkivaltaisuudellaan paheksuntaa herättäneen elokuvan kaikkien aikojen slasher-lemmikikseen.
Koomasta miten kuten heränneen kaivosmies Harry Wardenin verevää hakkutyöskentelyä pääsee ihailemaan nyt kolmiulotteisessa uusintaversiossa. Valitettavasti syvyystekniikka ei lainaa tehojaan yksiulotteiseen tarinaan. Vaihtoehtoisena treffielokuvana mainostettu My Bloody Valentine 3D on kuvankauniiden rivinäyttelijöiden tulkitsema tehokas, raaka ja typerä verifarssi.
Ystävänpäivän teini-ilottelu hylätyllä kaivoksella jättää kirjaimellisesti monta nuorta kylmäksi, kun kaivosonnettomuudessa vammautunut Harry Warden (Richard John Walters) antaa hakun ja lapion heilua koko kostonhimonsa voimalla. Vuotta aiemmin tapahtuneen onnettomuuden syypääksi on epäilty Tom Hannigeria (Jensen Ackles), jota Warden onnistuu vain haavoittamaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin Tom palaa verilöylystä selvinneiden ystäviensä elämään. Samaan aikaan pikkukaupungissa käynnistyy brutaalien hakkumurhien sarja. Onko katkera kaivosmies palannut kostamaan?
Leikkaajana pitkän uran tehneen Patrick Lussierin ohjaus todentaa osaltaan, mihin suuntaan teinikulttuuri on kolmessakymmenessä vuodessa kääntynyt. Slasher-kukoistuksen aikaan näyttelijöiksi valittiin vielä tavallisen tai jopa vaatimattoman näköisiä, samastuttavia nuoria. Tämän päivän teinikatsojille vaihtoehtoisena kaupiteltu elokuva näyttää vain virheettömiä hampaita, neniä ja vartaloita. Silkoisia mutta epäkiinnostavia kiiltokuvakasvoja katsellessa alkaa pian askarruttaa, miksi hahmojen henkiin jäämisen pitäisi kiinnostaa. Kuolisivat jo.