Tuttujen toimittajien kanssa näytellyn Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen keskustellessa konsensus oli vahva: elokuva on oikein hyvä. Sen syystäkin oltiin yksimielisiä: kyseessä oli käytännössä kuva kuvalta -toisinto vuoden 2010 animaatiosta, josta kaikki olivat pitäneet.
Dean DeBlois on siis ohjannut yhdessä Chris Sandersin kanssa tekemästään hitistä hyvin alkuperäiselle uskollisen version, jossa animoitujen ihmishahmojen sijaan nähdään tällä kertaa näyttelijöitä. Mainittakoon, että parhaillaan teattereissa pyörii Sandersin ohjaama näytelty versio kaksikon vuoden 2002 Lilo & Stitch -animaatiosta. Kyseessä on siis ennemminkin trendi kuin erityinen tarve päivittää suhteellisen tuoreita elokuvia.
Periaatteessa ei siis ole tarvetta katsoa uutta Näin koulutat lohikäärmeesi -versiota, jos vanha on tuttu ja mahdollisesti löytyy omasta hyllystäkin. Uutuudessa on vain pari vähänkin merkittävämpää eroavaisuutta vanhaan verrattuna. Ensimmäinen on Öystilän viikinkikylän aikaisempaa kansainvälisempi väki, jota perustellaan palopuheella. Se tuskin kääntää ”wokeiluun” nenäänsä nyrpistävien mielipiteeseen muutoksen tarpeellisuudesta. Toinen on viikinkien ensimmäinen matka lohikäärmeiden pesää etsimään, jota seurataan jonkin verran enemmän, vaikka lopputulos on sama.
Uutuudesta on puolestaan jäänyt pois lohikäärmeiden tulihenkäyksen liittyvä oivalluksen hetki, joka alkuperäisessä pohjusti loppuratkaisua. Jos jotain muita eroavaisuuksia etsimällä etsii, niin ehkä uudessa elokuvassa kylän väen suhtautuminen hontelon Hikotus-pojan erilaisuuteen viikinki-ihanteesta on aavistuksen sympaattisempaa. Myös ikätoveri Limalotjan ilkeily saa vähän enemmän perusteita.
Muuten tarina on täsmälleen sama: erilaisia lohikäärmeitä vastaan taistelevan viikinkiheimon erilainen nuori Hikotus ystävystyy yhden lentävän pedon kanssa. Hänen yrityksensä vakuuttaa päällikköisänsä siitä, että lohikäärmeitä ei olisi pakko tappaa, kaikuvat kuuroille korville. Hikotuksen on vakuutettava muut kylän nuoret asiastaan, tai koko kylä voi olla tuhon oma.
Vaikka totesin, ettei näytellyn version katselulle ole periaatteellista syytä, niin hyvän viihdeseikkailun ystäville uutuutta suosittelee silti. Vaikka tarina on tuttu, se toimii edelleen, ja elokuva on kuin luotu valtavalta kankaalta katsottavaksi. Muutenkin hienot lentokohtaukset näyttävät nyt entistäkin huikeammilta.
Myös ihmishahmojen tuominen kuvaan tekee kieltämättä ihmeitä, vaikka suurin osa elokuvasta lienee edelleenkin valmistunut tiekoneen sisuksissa. Black Phone -kauhusta tuttu Mason Thames (suomenkielisenä äänenä Waltteri Helisalo) on erinomainen Hikotus. Isä-poika-hetket Gerard Butlerin (Jarmo Mäkinen) esittämän päällikkö Aimo Mahtimurikan kanssa ovat herkullisen vaivaannuttavia. Kunnianhimoisena mutta Hikotuksen puolelle kääntyvänä Astridina nähtävä, Bridget Jones: Mad About the Boy -elokuvasta ja The Last of Us -sarjasta tuttu Nico Parker (Safiya Mikander) kihisee hyvää energiaa.
Jouni Vikman
Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan traileri
