Maailmankuulu ruotsalainen kapellimestari Daniel Daréus (Nyqvist) polttaa itsensä loppuun, hylkää uransa ja muuttaa pieneen ruotsalaiskylään, jossa on lapsuudessaan asunut. Hän yrittää elää hissukseen kyläläisistä eristäytyneenä, mutta ajautuu tahtomattaan kirkkokuoron johtoon. Sitä kautta hän tutustuu pakostakin ihmisiin, joita on yrittänyt vältellä.
Kylästä löytyykin todella sekalainen seurakunta ahdas- ja vapaamielisiä kirkon työntekijöitä, nuorta polvea, jonka vapaamieliset tavat eivät sovi kaikkien maailmankatsomukseen, aikuistuneita koulukiusaajia ja perheväkivaltahelvetissä eläviä naisia. Heidän joukossaan Daréus löytää uuden intohimon, niin ammatti- kuin henkilökohtaisessa mielessä.
Suuren maailman maestron tavat kaivaa kuorolaisista heidän omaa ääntään eivät kuitenkaan miellytä kaikkia sulkeutuneen ja ahdasmielisenkin yhteisön jäseniä. Samalla kun kasvavan kuoron jäsenet löytävät itsensä, alkavat myös kylän patoutuneet jännitteet nousta pintaan. Daréus kohtaa ilon ja ystävyyden lisäksi myös kateutta ja suoraa vihaa.
Elokuva käynnistyy tuskastuttavan hitaasti. Ensimmäisen vartin, kahdenkymmenen minuutin ajan se takkuaa niin tukkoisesti eteenpäin, ettei jatkoonkaan oikein jaksa uskoa. Elokuva on myös reilusti yli kaksituntisena aivan liian pitkä. Varsinkin jopa pateettisen ylitunteellinen lopetus on uskomattoman pitkäksi venytetty. Heikon alun ja lopun väliin mahtuu kuitenkin suunnaton määrä kiinnostavaa, hauskuttavaa, liikuttavaa ja jännittävääkin draamaa. Jos pitää kotimaisista elokuvista täynnä realistista, mutta huumorisävytteistä ruohonjuuritason ihmisten ahdistusta, pitää varmasti myös tästä hieman kevyemmästä ruotsalaisversiosta aiheesta.