Ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Thomas Andersonin uutuus perustuu Thomas Pynchonin romaaniin kuten vuoden 2014 Inherent Vice. Kyseessä on kuitenkin huomattavasti lähestyttävämpi teos, jossa yhdistyy Boogie Nightsin surullista huumoria – vaikka en ole ihan varma, saisiko kaikelle One Battle After Another -elokuvassa huvittaneelle nauraa – ja There Will Be Bloodin pakkomielletutkielmaa. Lyhyesti sanottuna: jos on pitänyt Andersonin aikaisemmista elokuvista, myös hänen uusimpansa miellyttänee.
Leonardo DiCaprio esittää Pat Calhounia, joka on mitä ilmeisimmin villin Perfidia Beverly Hillsin (Teyana Taylor) perässä liittynyt vallankumousorganisaatioon, joka taistelee Yhdysvaltojen valtaapitäviä vastaan ja hyökkää mm. siirtolaisten vankileireille. Kun kaksikko saa perheenlisäystä Pat löytää konservatiivisemman puolensa mutta Perfidia kavahtaa patriarkaalista perherakennetta.
Sotilaiden päästessä aktivistien perään Pat päätyy uuden Bob Ferguson -identiteetin turvin pikkupaikkakunnalle kasvattamaan Willa-tytärtään (Chase Infinity) rakastavan vainoharhaisesti.
Vallankumouksellisia jahdannut eversti (Sean Penn) on aikoinaan muodostanut viha/seksi-suhteen sittemmin kadonneeseen Perfidiaan ja 16 vuotta myöhemmin hän muodostaa pakkomielteen Willan löytämisestä, koska tämä saattaa olla hänen tyttärensä. Miestä repii henkilökohtainen halu tavata tätä että ammatillinen intressi pyyhkiä olemattomiin uhka puhtaan valkoisen veren nimiin vannovaan veljeskuntaan pääsemiselle.
One Battle After Another -elokuvan maailma on yhtä aikaa kammottava ja kutkuttava. Siinä kaikki ovat oikeassa epäluuloissaan ja suoranaisissa salaliittoteorioissaan. Yhdysvalloissa muhii maan alla siirtolaisten sun muitten valkoista heteroelämää uhkaavien väestönvaihtajien salainen verkosto. Maata puolestaan johtaa vaikutusvaltaisten valkoisten miesten pyörittämä deep state -varjovaltio.
Nämä voimat ottavat yhteen tavoilla, joita julkisuudessa pyritään pitämään ”normaaleina” yhteiskunnallisena konflikteina. Samalla niiden varjossa käydään henkilökohtaista sotaa ja eksistentialistista tuskailua. Taisteluita taisteluiden perään.
Andersonin toiminnallisimman elokuvan pitäisi siis kaiken järjen mukaan olla järkyttävää – ja se onkin – mutta jollakin tavalla kaaos on kamalalla tavalla hauskaa. Siihen vaikuttavat DiCaprion esittämä pseudohippi, joka yrittää palauttaa päihteiden polttamaan mieleensä kapinallisten sääntöjä, ja Pennin suoraselkäinen pervo.
One Battle After Another -elokuvan traileri
