Paavo Pesusieni taitaa olla Shrekin ohella tämän vuosituhannen merkittävin ja tunnistettavin uusi animaatiohahmo. Oli syy sitten erinomainen hahmosuunnittelu, laadukas tv-sarja tai meemit, Paavo on lunastanut paikkansa popkulttuurissa lopullisesti. Siksi luulisi olevan isompi juttu, että hahmon ensimmäinen laajan valkokangaslevityksen saava elokuva yli kymmeneen vuoteen saapuu ensi-iltaan. Ehkä etsin vääristä paikoista, mutta tuntuu ettei edes internetin elokuvapuolelta kuulu pihahdustakaan Paavosta.
Uudessa elokuvassaan Paavo Pesusieni (äänenä Tom Kenny / Antti LJ Pääkkönen) on kyllästynyt olemaan lapsenmielinen oma itsensä ja haluaa olla kunnioitettu ja rohkea seikkailija. Tähän Paavo saakin mahdollisuuden, kun hurja kummitusmerirosvo Lentävä Hollantilainen (Mark Hamill / Markku Huhtamo) kutsuu hänet mukaansa seikkailulle. Hollantilaisella on kuitenkin mielessään ilkeä suunnitelma, minkä vuoksi Paavon pomon Johtaja Ravun (Clancy Brown / Rauno Ahonen) ja kollegan Jalmari Kalmarin (Rodger Bumpass / Antti Pääkkönen) täytyy lähteä pelastusretkelle.
Syvänmeren seikkailu on yhteensä kuudes koko pitkä Paavo Pesusieni -elokuva ja neljäs niin sanottuun pääsarjaan kuuluva. Niistä ensimmäinen eli vuoden 2004 Paavo Pesusieni elokuva oli sarjan sen aikainen kulminaatio, jonka jälkeen sarjan alkuperäinen luoja Stephen Hillenburg (väliaikaisesti) jätti sarjan. Ensimmäinen elokuva ja sitä edeltäneet kolme kautta voidaankin laskea modernin animaatiokomedian klassikoihin, kun taas niiden jälkeen julkaistujen Pesusieni-projektien vastaanotto on ollut huomattavasti ristiriitaisempaa. Koronan vuoksi suoraan Netflixiin ilmestyneen viimeisimmän Paavo Pesusieni vapaalla jalalla -elokuvan kädenlämpöisen vastaanoton sekä kahden (myös suoraan Netflixiin) ilmestyneen spin-off-elokuvan surkean vastaanoton jälkeen Syvän meren seikkailulla on näytön paikka. Onko vanhalla pesusienellä enää mitään tarjottavaa yleisölleen?
Harmillisesti vastaus tuntuu jäävän kielteiseksi. Syvän meren seikkailu on laskelmoitua levottomuutta, joka on olemassa vain noukkiakseen rahat lapsiperheiden ja Pesusienen fanien taskuista. En sano, että Syvän meren seikkailun olisi edes tarvinnut olla animaatiomestariteos ollakseen onnistunut, mutta kun yritetään puhaltaa uutta tuulta vanhan franchisen purjeisiin eikä saada sisällytettyä uuten teokseen juuri ollenkaan alkuperäisen charmia, ollaan pahoissa ongelmissa.
Paavo Pesusieni alkoi jo vuosikymmeniä sitten, ja ajan myötä animaatio on luonnollisesti ottanut suuria harppauksia. 2D-animaatio vaihtui kolmannessa elokuvassa kokonaan modernimpaan 3D:hen, joka näytti siinä äärimmäisen hyvältä. Syvän meren seikkailu noudattaa Vapaalla jalalla -elokuvan tyyliä, mutta animaatio tuntuu vähemmän yksityiskohtaiselta ja muovisemmalta. Animaatio tuntuu laadullisesti välimuodolta kahden viimeisimmän Netflix-spin-offin ja kolmannen elokuvan välillä. Elokuva ei varsinaisesti näytä surkealta, mutta nykystandardeilla se on visuaalisesti melko pliisu.
Toisen myös liian pitkään jatkuneen elokuvasarjan, Hotel Transylvanian, viimeisintä osaa kipparoinut ohjaaja Derek Drymon tekee liian laskelmoitua työtä Paavo Pesusieni -elokuvalle. Elokuva yrittää toisintaa alkuperäisen sarjan energiaa, mutta tekee sen täysin ilman edeltäjänsä särmää. Vitsejä tulee samalla tempolla, mutta ne ovat muutamaa ihan hauskaa visuaalista läppää lukuun ottamatta joko miljoonaan kertaan kuultuja lastenelokuvavitsejä tai puolitiehen jääviä vitsin setuppeja. Siksi elokuvan tunnelma on energisoivan sijaan vain levoton.
Alkuperäisessä Pesusienessä vitsit olivat luovia, anarkistisia ja vilpittömän höpsöjä. Uutuudesta puuttuu vilpittömyys, koska vitsien selkeä tavoite on vain toisintaa aiemmin nähtyä. Muutama rohkeampi neljännen seinän rikkova elementtikään ei onnistu naurattamaan, koska ne tuntuvat olevan mukana vain koska sellaisia Paavossa usein sattuu olemaan, ei siksi koska ne haluttiin tehdä.
Luovuuden puute on virrannut valitettavasti myös tarinaan. Kehuja on annettava siitä, että elokuva tuntuu paikoin kehittävän Paavo Pesusienen ja Johtaja Ravun suhdetta. Kaksikko nähdään harvoin tällä tavoin yhteisellä seikkailulla ja muutama yhteinen hetki toi hymyn huulille. Nämä hetket jäävät kuitenkin poikkeuksiksi muuten kovin heikon tarinan seassa. Elokuvan levottomasta tahdista huolimatta tarina on niin virtaviivaistettu, että eteneminen tuntuu laahaavan jatkuvasti.
Hämmentävästi Paavo Pesusienen hahmokehitys tuntuu olevan kuin suoraan kopioitu alkuperäisestä elokuvasta. Se on vain toteutettu huomattavasti hutaistummin. Kummankin elokuvan keskiössä on Paavon matka oman sisäisen lapsensa hyväksymiseen, mutta uutuudessa se tuntuu väkisin väännetyltä. Hahmokehitys tuntuu olevan lisätty vain, jotta lapsille saataisiin tungettua kurkusta alas jokin opetus, koska sellainen lastenelokuvassa pitää olla. Alkuperäisen elokuvan koko funktio taas tuntui olevan tämän viestin kertominen mahdollisimman voimaannuttavalla ja viihdyttävällä tavalla.
Enkä pyri kritisoimaan uutta elokuvaa vain siltä pohjalta, että edeltäjä oli parempi. Tosin, jos alkuperäinen on yksi vuosituhannen parhaita komedioita, on syytä odottaa, että jatko-osa onnistuisi edes viihdyttämään. Valitettavasti Paavo Pesieni: Syvän meren seikkailu ei vain toimi. Eikä se johdu siitä, että alkuperäinen toimi. Se johtuu siitä, että uusi elokuva on pohjimmiltaan tylsä. Sen pitäisi olla viimeinen adjektiivi liitettäväksi Paavo Pesusieni -elokuvaan.
Ennen elokuvaa näytetään myös Teenage Mutant Ninja Turtles -aiheinen lyhytanimaatio, jossa kilppariveljekset joutuvat vastakkain tekoälyn kanssa. Se on aika hauska ja se käsittelee tekoälyä oivaltavalla tavalla. Suoraan sanottuna se on huomattavasti sitä seuraavaa kokopitkää seikkailua parempi kokonaisuus.
Justus Elo
Paavo Pesusieni: Syvän meren seikkailu -elokuvan traileri
