Ilmastonmuutos, halusit tai et, etenee aiheuttaen monenlaista haittaa elämäämme jo nyt: on kuivuutta, toisaalta rankkasateiden ja voimistuneiden myrskyjen aiheuttamia tulvia, pidentyneitä hellejaksoa, jäätiköiden sulamista ja siitä johtuvaa merenpinnan nousua. Maastopalot ovat laajempia ja ankarampia kuin vaikka vielä 20 vuotta aiemmin etenkin Etelä-Euroopassa. Juuri tästä muutoksesta kertoo John Webster, yksi Suomen taitavimmista dokumentaristeista, uusimmassa elokuvassaan.
Kun loppukesällä 2023 Portugalia riivaavat laajat maastopalot – jälleen – saa Suomen maastopalomuodostelma kutsun saapua auttamaan paikallisia pelastajia vaativissa sammutustöissä. Muodostelma koostuu suomalaisista pelastajista, jotka on koottu eri pelastuslaitoksista eri puolilta maata. Onpa mukana myös muutama sopimuspalokuntalainenkin, jotka toimivat harrastuspohjalta usein esimerkiksi ensihoitajina.
Porukkaa kootaan yhteen, käydään läpi tehtävänanto ja mukaan tulevat varusteet samalla toisiin tutustuen. Ei muuta kuin matkaan siis!
Muodostelma saapuu perille ja saa portugalilaisilta kollegoiltaan lämpimän vastaanoton. Heille kerrotaan näin kovien maastopalojen sammutustaktiikoista, työnjaosta ja ylipäätään pelastajan selviytymisestä.
Hyvin pian suomalaiset viedään maastoon. Ensin heidät viedään vähemmän vaativaan tehtävään, jotta he saisivat ensimakua tulevasta. Kohta ollaankin pahoissa paikoissa, joissa voimakas tuuli levittää palon uskomattomalla vauhdilla ja voi saartaa pelastajat ikään kuin palavaan kitaansa.
Portugalilaiset pelastajat puhuvat paloista käyttäen persoonapronominia hän. He puhuvat punaisesta hevosesta, joka kasvattaa sarvet saartaessaan pelastajat. Toisin kuin suomalaisissa matalamman hierarkian työyhteisöissä, on paikallisten meno hieman armeijamaisempaa. Se onkin tyypillistä monissa paikoin Eurooppaa. Ulkoisesti suomalaiset ja portugalilaiset pelastajat eroavat toisistaan. Portugalilaiset ovat vanhempia eivätkä kovin urheilullisen oloisia, toisin kuin lihaksiaan pumpanneet suomalaiset. Paikalliset huomaavat saman. He arvelevat olevansa pienempiä kuin Pohjolan karpaasit, mutta uskovat olevan tosipaikassa sitkeämpiä kuin ajokoirat. Tuo arvelu osoittautuu oikeaksi.
Vaikka suomalaiset ovat ensisijassa tulleet tarjoamaan lisäapuaan, ovat he yhtä suurella syyllä oppimassa, koska tulevaisuudessa samanlaiset maastopalot saattavat hyvinkin koskettaa Suomi-neitoakin.
Palava maa on erittäin kiinnostava dokumenttielokuva heistä, jotka eivät näy kuin uutiskuvien taustalla tekemässä raskasta, vaarallista ja arvokasta työtä. Kuvaaja Jarkko T. Laine on tehnyt mestarillista työtä loihtiessaan kuviaan vaikeissa oloissa. Pahimpiin paikkoihin hän ei sentään ole päässyt mukaan, mutta apuun tulevat pelastajille annetut vartalokamerat. Äänisuunnittelusta vastaava Pietari Koskinen osoittaa jälleen kerran vankan ammattitaitonsa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja John Webster on tehnyt dokumenttielokuvia jo 1990-luvun alkupuolelta. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Pölynimurikauppiaat (1993) on noussut jo jonkinlaiseksi klassikoksi kuvaamaan jo mennyttä aikakautta lämpimän humoristisesti. Aihettaan ja siinä esiintyviä kohteitaan Webster lähestyy luonteenomaisesti humaanisti ja lämmöllä. Kerronta on vankkaa ja hän kuljettaa tarinaa varmoin ottein käyttäen monenlaisia keinoja kuten esimerkiksi animaatiota.
Hannu Liekso
Palava maa -elokuvan traileri
