Vuonna 2003 julkaistu Perjantai on pahin oli hauska ja toimiva tapaus. Hollywoodilla on tapana tehdä sieluttomia jatko-osia, mutta on ilo todeta, että Perjantai on pahin 2 toimii vaikka pelaakin ehkä hieman liian varman päälle.
Tess Coleman (Jamie Lee Curtis) ja hänen Anna-tyttärensä (Lindsay Lohan) ovat yhä hyvissä ja lämpimissä väleissä. Hahmot ovat kehittyneet huimasti 20 vuoden aikana. Annan Harper-tytär (Julia Butters) on angstaava teini, joka äyskii äidilleen elämästä ja tämän holhoamisesta. Tilannetta ei auta Annan uusi suhde Eric Reyesiin (Manny Jacinto), jonka mukana kuvioihin tulee tämän tytär Lily Reyes (Sophia Hammons).
Tyttäret eivät tule keskenään toimeen, ja pariskunta haluaisi häiden jälkeen muuttaa Lontooseen, mitä Harper vastustaa. Tilanne alkaa muuttua, kun meedio ennustaa Tessille, Annalle, Lilylle ja Harperille, että heidän elämänsä muuttuu, ”kirjaimellisesti”. Seuraavana aamuna nelikko herää kukin jonkun muun kehossa, ja häät lähestyvät kovaa vauhtia.
Perjantai on pahin 2 on käsikirjoitukseltaan ja juoneltaan ehkä turhankin turvallinen mutta erittäin viihdyttävä. Tarina on melko identtinen ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta se toimii lähes moitteettomasti. Mukana on turhaa säätämistä pitkien kommellusten välillä, ja etenkin elokuvan puolivälissä tunnelma alkaa laahata. Elokuva on kuitenkin leikattu erittäin nopeatempoiseksi, mikä osittain paikkaa juonta edistämättömiä kohtauksia.
Näyttelijäsuoritukset ovat paikoin erikoisia. Erityisesti Lilyn brittiaksentti töksähtää korvaan: vaikka hän onkin vaihtanut kehoja Tessin kanssa, ei Jamie Lee Curtisin brittiaksentti toimi, sillä sen käyttäminen unohtuu kohtauksesta riippuen. Vaikka hahmojen artikulointi on ajoittain tönkköä, ei se ylly teatraaliseksi vaan pysyy koko ajan maltillisena.
Ensimmäisen elokuvan hahmoja tuodaan kuvaan ilman, että heitä hyödynnetään kunnolla juonellisesti. Tämä on erityisen harmillista Jaken (Chad Michael Murray) kohdalla. Hänen taustatarinansa ja nykyinen suhteensa Annaan olisi ollut yksi kiinnostava osa-alue, mutta siihen ei syvennytä kuin ohimenevän vitsin muodossa. Loppuajan Jake on paikalla muistuttamassa olemassaolostaan.
Kokonaisuudessaan elokuva on hauska vaikkei varsinaisesti naurata. Huumori muistuttaa Disney XD -lastenkanavan sarjoja ilman naururaitaa, ja visuaalisesti ulkoasu näyttää 2000-luvun alun sitcom-nostalgialta. Monissa kohtauksissa on samanlainen tunnelma kuin ensimmäisessä osassa ja sen katsoneille isketään usein silmää.
Perjantai on pahin 2 on virheineenkin hauska parituntinen. Siitä löytää 2000-luvun alun lavastusten ja hahmojen tunnusomaista viehätystä, joka viihdyttää, ja se osaa nauraa itselleen. Useat hahmot jäävät vajaakäytölle ja ovat mukana lähinnä muistuttamassa ensimmäisestä elokuvasta, mutta he eivät hidasta juonta niin paljon, että se alkaisi haitata. Elokuva toimii juuri siinä tarkoituksessa, mihin se on tehty: viihdyttämään parin tunnin ajan.
Werneri Pihlajamäki
Perjantai on pahin 2 -elokuvan traileri
