Puuduttavan kaavamaisessa animaatiossa ihmiskummajainen saapuu sekoittamaan ikuista 1950-lukua elävän planeetta 51:n elämää.
Ulkopuolinen uhka on vahvasti läsnä Planeetta 51 -animaatioseikkailussa, jota on etukäteen mainostettu ainakin
Shrekin taustavoimista tutun Joe Stilmanin käsikirjoituksella.
Elämä planeetta 51:llä
muistuttaa kovasti amerikkalaista 1950-lukua. Paikan vihreät asukkaat elelevät idyllisessä esikaupunkimiljöössä ikuista huolettoman kulutuskulttuurin aikaa. Ulkoavaruus kiinnostaa, ja huvitukset ammennetaan elokuvista, joiden pääasiallinen teema on uhka avaruudesta kuin jenkkilässä kylmän sodan alkuvuosina ikään. Elokuvissa invaasion tekevät möröt tosin ovat hurjia ihmis- eivätkä avaruushirviöitä.
Planeetalla asuu Lem, 16-vuotias nuorukainen, joka saa unelmiensa työpaikan planetaarion apulaiskuraattorina. Hän haaveilee naapurin söpöstä Neera-tytöstä, jonka suosiosta kilpailee myös hippiaatetta julistava muusikkorenttu Glar.
Leppoisa elämä muuttuu, kun takapihalle laskeutuu oikea avaruusalus. Sisältä astuu valloittajan elkein Maa-planeetalta saapunut kapteeni Charles T. Baker, joka pelästyy kummaa vihreää sakkia yhtä paljon kuin he häntä. Sattumusten kautta Baker päätyy piilottelemaan Lemin kotiin, kun hurjat armeijakolonnat etsivät häntä ympäri kaupunkia. Tiukassa tilanteessa Bakerin ja Lemin välille kasvaa ystävyys.
Animaatio toimii hahmojensa tasolla. Ne ovat ihan sympaattisia ja samastuttavia. Niin ikään animaatiojälki on totutun laadukasta ja miljöö täynnä nokkelia viittauksia milloin mihinkin.
Silti lopputulos jättää lähinnä kolkon olon. Elokuva ei voisi olla enää kaavamaisempi. Pääjoukko rymistelee aikansa virkavaltaa pakoon, ja lopputulos on jokaisen arvattavissa. On suorastaan erikoista, kuinka matalalta tekijät ylittävät aidan tänä yllätyksellisten loppukäänteiden ja mutkikkaiden juonikuvioiden aikakautena. Olkoonkin elokuva sitten suunnattu lapsille.
Päällimmäisenä
Planeetta 51 jättää olon, etteivät uudet animaatiot ole enää suuria tapauksia kuten vielä vuosituhannen alussa. Olemme jo nähneet Shrekit ja kaikki Pixarin upeat työt. Näihin elokuviin kuuluu ensinnäkin hieno tietokoneella tehty jälki, joka toi vielä niiden ilmestyessä aiheeseen uutuudenviehätystä, ja toiseksi kekseliäs, oivaltava juoni.
Ennen kaikkea Planeetta 51 osoittaa, ettei pelkällä tietokonegrafiikalla voi enää ratsastaa. Tarvitaan myös hyvä tarina.