Predatorit ovat avaruuden metsästäjärotu, joka vaeltaa pitkin universumia etsimässä saalisolentoja, joiden tappaminen ja seinälle ripustaminen kasvattaa pyydystäjän arvostusta ja itsetuntoa. Ihmiset ovat jo useammassa elokuvassa 1980-luvulta lähtien joutuneet niiden tähtäimeen.
Tällä kertaa kyseinen pahis on päässyt oman elokuvansa päähenkilöksi. Dimitrius Schuster-Koloamatangi esittää näyttävän digimaskin takana oman rotunsa mittapuilla pienikokoista ja heikkoa Dek-predatoria. Osoittaakseen arvonsa Dek lähtee yhdelle maailmankaikkeuden vaarallisimmista planeetoista metsästämään tappamattomaksi kutsuttua kaliskia, joka on ollut jo monen predatorin kohtalo.
Olosuhteiden pakosta Dek joutuu yhdistämään voimansa Elle Fanningin esittämän Thia-androidin kanssa. Pahamaineisen Weyland-Yutani-firman rakentama Thia linkittää Predator-franchisen jälleen Alien-elokuviin Alien vs. Predator -elokuvien tapaan ilman itse xenomorphia. Se olisikin ollut turhake hirviöitä ja muita tappavia organismeja kuhisevalla Genna-planeetalla. Itse asiassa, niiden jälkeen paljon nostatettu kaliskikin herättää lähinnä meh-reaktion.
Moni kauhuelokuvasarja on mennyt pilalle, kun niiden suositusta pahiksesta on tehty päähahmo. Yleensä vieläpä koominen, one-linereita heittelevä sellainen.
Predator: Badlands pyrkii välttämään tätä sudenkuoppaa karsimalla tarinasta kaikki ihmishahmot, jolloin epäinhimilliset Dek ja Thia ovat aidosti päähenkilöitä. Osin se onnistuu, osin ei. Dek ja Thia tosiaan ovat keskiössä seikkailussa, jossa katsoja on kuin onkin heidän puolellaan. Toisaalta se edellyttää, että androidia ja predatoria inhimillistetään.
Dekin klaanin toksisesta arvorealismista tehdään epämääräisesti huvittavaa, ja arvoaan yksilönä todistavassa tehtävässä hän voi menestyä vasta, kun alkaa nähdä matkalla kohtaamansa kanssaseikkailijat tasa-arvoisina, jopa ystävinä työkalujen sijaan. Thia-androidille on ohjelmallisesti annettu ominaisuuksia, jotka jollain logiikalla edesauttavat Weyland-Yutanin pyrkimyksissä tutkia oudon planeetan flooraa ja faunaa. Eli Thia on kikattava, reipas ja fiksu nainen, joka haastaa Dekin näkemyksiä analyyttisen empaattisesti. Suomeksi: selostaa asioita katsojalle.
Ihmiset eivät tosiaan Gennalla kauan selviäisi, mutta hiljalleen ihmishahmojen poistaminen alkaa tuntua vain tekosyyltä mahdollistaa todella väkivaltaisia kohtauksia alhaisella ikärajalla. Täysin ihmisten näköisiä androideja pistetään urakalla halki, poikki ja pinoon, mutta kun veren sijaan roiskuu vain kipinöitä tai valkoista litkua, se on sallittua.
Mieleen tulevat 90-luvun supersankarisarjakuvat, jotka äityivät todella sadistisiksi, mutta kun ylösalaisin ripustettujen sankareiden sieraimista valuva neste oli mustaa, se meni läpi veren näyttämistä rajoittavista sensuurisäännöistä. Tällaisella näkökulmalla kiinalaisen halpaverkkokaupan lapsen muotoiset aikuisviihdevälineet ovat varmaan vain tosi hyvä liikeidea.
Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö Predator: Badlands olisi myös ison osan ajastaan viihdyttävä tieteistoimintaseikkailu, joka paikoin myös huvittaa vaikka varsinaiset vitseiksi tarkoitetut hetket lässähtävätkin. Schuster-Koloamatangi tuo paikkaansa etsivään Dekiin sympaattisuutta, ja vaikka elokuvan tappelukohtaukset ovat suurimmaksi osaksi ärsyttävän tietokonepelimäisiä, ne on toteutettu vauhdikkaasti. Thiakin saa erittäin näyttävän ja hupaisan toimintakohtauksen, joka on käytännössä leffan huippuhetki.
Genna tuo usein mieleen Avatar-elokuvien Pandoran olentojensa kekseliäisyydessä, vaikka ei saakaan niiden kohtaamiseen samanlaista löytöretkeilyn riemua. On kuitenkin nostettava hattua sille, miten irralliselta tuntuneita kohtaamisia tappavien olentojen kanssa hyödynnetään lopussa tavalla, joka oikeasti nostaa Dekin osakkeita katsojan silmissä. Täytyy silti toivoa, että Dan Trachtenberg saa jatkossa tehdä Preyn ja Killer of Killers -elokuvan tyyppisiä ”vakavampia” tieteismätkeitä Predatorin ja Alienin lapsille vesittämisen sijaan.
Jouni Vikman
Predator: Badlands -elokuvan traileri
