Lucy palaa kotiinsa lukuvuoden päätyttyä kavereidensa Hannahin ja Katen kanssa. Kotona odottava isä Adam ja sisko Erin. Vieraiden yllätykseksi Lucyn kotona ei ole aivan tavallinen kotieläin vaan lemmikkisimpanssi nimeltä Ben. Simpanssi on tullut perheeseen Adamin edesmenneen vaimon tutkimusten kautta ja osoittautuukin normaalia älykkäämmäksi yksilöksi.
Elokuva kommunikoi katsojan kanssa hyvin viittomakielellä ja pienin ilmein ja elein, sillä Adam-isä on kuuro. Simbanssin tabletti, jonka avulla eläin kommunikoi ihmisten kanssa, tuntuu aluksi nerokkaalta, mutta kauhuelokuvien tapaan tulee siitä koominen äänielementti osaksi piinaavia tappoja. Vastapainoa oivalliselle kommunikoimiselle tuo teinilauman kiusallinen ja myötähäpeää herättävä dialogi juomisesta ja seksistä, joka vie elokuvan suunnan perinteiseen slashergenreen, jossa pelottavan murhaajamaskin takana on heidän kotieläimensä Ben.
Perinteisen kauhuelokuvan taustalla on onneksi pintaa syvempiä teemoja eläinten oikeuksista ja eläinkokeista. Simbanssit ovat maailman älykkäimpiä eläimiä, ja Benin tietoiset valinnat ovat uskottavia ja jopa karmivia, sillä katsojan alitajuisesti tiedostaa, mihin kaikkeen eläin pystyy. Asiaa auttaa etenkin se, että Ben on tehty todella hyvin ja uskottavasti. Se liikkuu maastossa ja käyttää taustalla olevaa lavastusta ja elementtejä hyödyksi, ja välillä elokuvaa katsoessaan unohtaakin, että kyseessä on digitaalitehdosteiden kautta luotu eläin eikä oikea simpanssi.
Nykykauhuelokuvissa nähdään harvoin päähenkilöiden fiksuja ja järkeviä valintoja pelottavissa tilanteissa. Nyt hahmojen luonteenpiirteet tuntuvat aidoilta ja vilpittömiltä ja etenkin lopussa perheen kohtalosta jaksaa välittää sen verran, että toivoo jokaisen selviävän tilanteesta hengissä.
Primate on toimiva kauhuelokuva, joka on ajankohtainen teemansa puolesta. Onko ihmisellä oikeus omistaa lemmikkieläintä ja millä tavalla sen saa kouluttaa palvelemaan ihmisen omaa arkea.
Werneri Pihlajamäki
Primate -elokuvan traileri
