Jotta voi ymmärtää Pyhän temppeliviikunan siemenen merkityksen, pitää ymmärtää myös hieman sen tiestä valkokankaalle. Elokuvaohjaaja Mohammad Rasoulof on uransa alusta saakka nostanut esiin Iranin yhteiskunnallisia ongelmia ja kritisoinut hallitusta elokuvillaan, mikä on Iranissa pelottavan riskialtista. Rasoulof onkin tuomittu Iranissa useaan otteeseen vankilaan ”hallituksen vastaisesta progandasta”. Siitä huolimatta tai juuri siksi Rasoulof on jatkanut uraansa.
Uusimman elokuvansa Pyhän temppeliviikunan siemen ohjaaja on kuvannut suurilta osin salassa. Kesken kuvausten ohjaaja tuomittiin taas viiden vuoden vankeuteen, mutta tuomiosta käynnistyneen valitusprosessin aikana Rasoulof onnistui kuvaamaan teoksen loppuun. Tuomion tullessa lopulta voimaan onnistui Rasoulof pakenemaan maastaan. Myöhemmin elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa Rasoulofia odotti lähes vartin aplodit sekä tuomariston erikoispalkinto.
Kun iranilaisen perheen isä (Misagh Zare) nousee maassaan merkittävään asemaan, perheen sisäiset jännitteet kasvavat. Perheen kaksi tytärtä (Mahsa Rostami ja Setareh Maleki) ovat kumpikin kotimaansa hirmuhallintoa vastaan, mutta oman äänen esiin nostaminen missään on valtaisa riski. Perheen liitokset alkavat pikkuhiljaa natista enemmän ja enemmän, kun isän ase katoaa. Elokuvassa kupliva synkkyys nousee pintaan.
Pyhän temppeliviikunan siemenen rohkeus on tullut selville, mutta itse elokuvan tason kanssahan sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä. Onneksi teoksella onkin muita ässiä hihassa. Pyhän temppeliviikunan siemen on kokonaisuutena erinomainen lähes kolmen tunnin jännitysnäytelmä, joka onnistuu yllättämään katsojansa useaan otteeseen.
Elokuvan paras anti on sen monitasoinen käsikirjoitus. Teoksen keskiössä olevan perheen konflikti on metafora Iranin räjähdysherkälle tilanteelle, joka avautuu nerokkaasti elokuvan aikana. Käsikirjoitus on taidonnäyte siinä, miten sekoittaa genrejä ja kasvattaa luonnollisesti panoksia ja jännitettä. Hahmot ovat uskottavasti rakennettuja ja mielenkiintoisia.
Rasoulof ohjaa elokuvaansa varmalla kädellä ja pitää tarinalankoja hyppysissään taitavasti. Kohtausten sisäiset jännitteet muuttuvat moneen kertaan, mutta ne pysyvät vaikuttavan hyvin hallinnassa. Elokuvan käänteet tuntuvat suurimmilta osin luonnollisilta ja hitaasti kasvatetuilta.
Näyttelijäntyö on kautta linjan vakuuttavaa. Erityisesti esiin nousee perheen äitiä Najmehiä näyttelevä Soheila Golestani, jonka hahmo käy läpi kenties elokuvan suurimman kaaren. Golestanin suoritus on monipuolinen, uskottava ja täynnä voimaa, jota koko elokuva pursuaa.
Pyhän temppeliviikunan siemen tempaa hienosti mukaansa, mutta pitkässä kestossaan myös aavistuksen laahaa puolivälin jälkeen. Juonen käänteet ja jännitteet on rakennettu hienosti, mutta tarinan vaihtaessa suuntaa kokonaisuus hieman takeltelee. Lopussa elokuva nousee kyllä taas uuteen lentoon, mutta ottaen huomioon kuinka luontevasti jännitteet muuten kasvavat, teoksen suurin käännekohta olisi vaatinut pientä viilausta.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Pyhän temppeliviikunan siemen on kokonaisuutena loistava elokuva. Se on paitsi oivaltava yhteiskunnallinen perhedraama myös hienosti rakennettu jännäri, joka jättää haukkomaan henkeä loppuhuipennuksensa jälkeen. Vaikuttavinta teoksessa on kuitenkin sen sisällään kantama voima, joka pursuaa läpi jokaisesta kohtauksessa. Jo sen takia elokuva täytyy katsoa.
Justus Elo
Pyhän temppeliviikunan siemen -elokuvan traileri
