Parikkalan kunta kokee koko Euroopan tavoin järkytyksen keväällä 2022, kun Venäjä hyökkää Ukrainaan. Parikkalalle se merkitsee myös pitkään himoitun Venäjän rajanylityspaikan peruuntumista. Rajanylityspaikalla olisi ollut Parikkalalle iso merkitys nostaessaan turismia ja taloutta valtavasti. Elina Hyvärisen ensimmäinen pitkä dokumentti Rajalla tutkii tätä pettymystä ja Euroopan tulevaisuuden pelkoja Parikkalassa asuvien tavallisten ihmisten silmin.
Parasta Rajalla-elokuvassa on sen tunnelma. Pienen kunnan fiilikseen päästään hyvin käsiksi dokkarin aidosti pysähtyessä kuuntelemaan sen asukkaita. Parikkalan pieni maailma aukeaa katsojalle vakuuttavasti alusta alkaen. Elokuva myös näyttää hyvältä ja sisältää monia hienoja kuvia.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin elokuvan rakenne. Mukana ei ole selkeää tarinankaarta. Lisäksi teos vaihtaa jatkuvasti haastateltavaa ja näkökulmaa. Tämän seurauksena kokonaisuus tuntuu hajanaiselta eikä siihen pääse kiinni. Venäjän hyökkäyksen jälkeen elokuva ei enää oikein etene mihinkään suuntaan.
Tarinattomasta rakenteesta seuraa myös raskas toisteisuus. Lyhyessä tunnin ja vartin pituudessaankin Rajalla tuntuu liian pitkältä. Elokuvalta loppuu sanottava kesken, kun suuri osa haastateltavista tuntuu kertovan samat asiat eri sanoin. Tähän rytmiin kyllästyy nopeasti. Rajalla ei valitettavasti onnistu nappaamaan mukaansa, vaikka aihe on kiinnostava ja ihmisläheinen lähestymistapa raikas.
Rajalla jää lopulta ikävän valjuksi kokemukseksi. Sen aihe on tärkeä ja lähestymistapa paperilla toimiva, mutta käytännössä se uuvuttaa. Kokonaisuudesta ei jää paljoa käteen.
Julius Elo
Rajalla -elokuvan traileri
