Stephanien äiti on mahtava supersankari Fantastica, ja tyttö haluaisi seurata tämän jalanjäljissä, vaikka itsetuntoa syövät monet seikat. Hänen ilahduttavan pragmaattista lähestymistapaansa supersankarikoulun pääsykokeen ongelmanratkaisussa ei kuitenkaan katsota hyvällä. Niinpä Stephanie päättää hankkiutua sankariksi kiertotien kautta: hän soluttautuu konnakoulun oppilaaksi selvittääkseen pahisten juonittelut.
Eriskummalliset sivuhahmot kansoittavat maailmaan Stephanien ympärillä alkaen hänen pikkuveljestään, oudosta aikuisvauvasta. Silti hän oppii, että hyvikset voivat olla omahyväisiä mänttejä ja harmaalla alueella liikkuvissa tyypeissä voi olla ainesta ystäviksi. Ikävissäkin tunteissa on voimaa ja arveluttavat taidot voi kääntää hyviksi teoiksi. Sellaisia tarvitaan, kun kuvioon astuu roistojen roisto, jonka puhdas pahuus voisi tuhota niin sankarit kuin konnatkin.
Ruotsalaista Roistojen roisto -elokuvaa ei ole dubattu suomeksi, koska sen ikäraja on sen verran korkea, että kohdeyleisön pitäisi pystyä seuraamaan tekstitystä. Ikäraja (K-12) kannattaa tosiaan huomioida, koska välillä pelottavan toiminnan ohella meno on muutenkin paikoin kuritonta. Itsekin opin uuden, kekseliään tavan näyttää kansainvälistä käsimerkkiä ja ruotsinkielisten tuhmien sanojen varastoni kasvoi kertaheitolla.
Roistojen roisto perustuu kolmen nuoren sukulaispojan muodostaman koomikkoryhmän kirjoihin. He myös esiintyvät elokuvassa oleellisissa sivurooleissa. Heille hauskat ideat tuntuvat olevan lähempänä sydäntä kuin koherentin (kasvu)tarinan kertominen.
Roistojen roisto ei siis ehkä ole elokuvana kovin kummoinen. Siinä ei ole Astrid Lindgrenin tarinoiden lämpöä eikä sen anarkistisuus todennäköisesti kestä aikaa Peppi Pitkätossun ja Vaahteramäen Eemelin tavoin. Silti, en voi olla ajattelematta, että jos olisin nähnyt Roistojen roiston joskus kymmenkesäisenä, se olisi ollut paras elokuva ikinä!
Jouni Vikman
Roistojen roisto -elokuvan traileri
