Strumffit (ranskaksi Les Schtroumpfs) ovat syntynyt belgialaisen sarjakuvapiirtäjä Peyon eli Pierre Cullifordin (1928-1992) kynästä. Ensimmäisen kerran nämä sympaattiset siniset Taivaanäärelässä asuvat pikkuolennot esiintyivät keskiaikaan sijoittuvassa Johannes ja Pirkale -albumissa Kuusistrumffinen huilu tarinan sivuhahmoina. Yllättävän suosion myötä Peyo alkoi piirtää vain strumffeihin keskittyneitä tarinoita. Suomessa strumffit esiintyivät pääasiassa 1970-luvulla ilmestyneissä Ruutu- ja Non Stop -sarjakuvalehdissä. Eräässä vaiheessa strumffit tunnettiin Suomessa myös muffe-nimellä.
Smurffeiksi strumffit muuttuivat 1980-luvun alussa amerikkalaisen tv-animaatiosarjan myötä. Samalla nimi muuttui samaksi meilläkin.
Ensimmäinen täysimittainen elokuva Smurffit ilmestyi vuonna 2011. Jatkoa se sai vuosina 2013 ja 2017, joten nyt nähtävä animaatioelokuva on lajissaan siis neljäs.
Tarinan alku sujuu strumffikylässä varsin leppoisissa merkeissä, kun dj:nä toimiva toimiva Suurstrumffi (John Goodman / Tapio Liinoja) soittaa bängerin saaden koko kylän väen tanssimaan. Strumffien nimet tulevat joko kunkin työn tai henkilökohtaisen ominaisuuden mukaan. Se saa Nimettömän (James Corden / Lauri Mikkola) surulliseksi, koska hänellä ei ole ns. omaa juttua. Smurffiina (Rihanna / Yasmine Yamajako) lohduttaa, että kyllä se vielä löytyy. Ja tuntuuhan se löytyvän hyvinkin pian, kun Nimetön saa yllättäen taikavoimia. Esitellessään uusia näyttäviä kykyjään muille hän tulee paljastaakseen kylän sijainnin taholle, jonka ei todellakaan pitäisi saada sitä tietoonsa.
Kyseessä ei ole heidän arkkivihollisensa velho Gargamel vaan tämän vielä katalampi veljensä Razamel (JP Karliak / Tero Koponen). Hän on osa intergalaksista velholiittoumaa, joka havittelee neljää loitsukirjaa haltuunsa. Niiden avulla liittouma voi poistaa kaiken hyvän. Heillä on kolme kirjaa, mutta neljäs puuttuu. Se on strumffien suojeluksessa. Sen saadakseen Razamel kaappaa Suurstrumffin. Häntä pelastamaan kylästä lähtee pelastuspartio ihmisten ilmoille. Edessä on huima seikkailu, johon näppinsä törkkäävät myös Gargamel ja hänen Rontti-kissansa.
Elokuva on vauhdikas ja mukavasti animoitu. Välillä sankarit heitetään livemaailmaan, jossa heidät on istutettu aitoihin lokaatioihin aitojen ihmisten sekaan. Toteutus on onnistunut, ja tarinaa on mukava seurata. Mukaan on törkätty pari musiikkikappalettakin, lähinnä Rihannan takia. Ne olisi hyvin voinut jättää väliin tarinankuljetusta millään tavoin häiritsemättä. Pari mukavaa vitsiä on laitettu mukaan aikuisyleisöä varten, joten seurattavaa on koko perheelle. Tarinankaari on silti niin kovin tuttu todella monesta muusta aiemmasta seikkailuelokuvasta, joten mitenkään uusiin sfääreihin tämä ei nouse.
Hannu Liekso
Smurffit-elokuva -elokuvan traileri
