Kun ohjaaja-käsikirjoittaja James Gunn kolmisen vuotta sitten ilmoitti suurista suunnitelmistaan DC:n elokuvauniversumin uudelleenkäynnistämiseksi, tuntuivat ne olevan vielä kovin kaukana tulevaisuudessa. Vuodet ovat kuitenkin vierineet ja Gunn on kokkaillut kulissien takana melkoista illallisruokalistaa.
Alkuruokana tarjoiltiin animoitu suoratoistosarja Creature Commandos, mutta listan todellinen herkku ja varsinainen pääruoka on tietenkin upouusi Teräsmies-filmatisointi, eli lyhyesti ja ytimekkäästi Superman. Todettakoon jo nyt, että ruoka oli sangen herkullista ja sitä ottaisi mielellään toisenkin annoksen!
Superman polkaisee upouuden DC-multimediauniversumin kunnolla käyntiin ja onkin mitä mainioin starttipakkaus. Elokuva ei tee tarinansa puolesta missään vaiheessa kovinkaan rankkoja tai yllättäviä päätöksiä, mutta tässä vaiheessa universuminrakennusprosessia asiat kuuluukin tehdä vielä turvallisesti – suuremmat käänteet ja kokeilut kyllä kerkeävät mukaan myöhemminkin.
Uuden elokuvan myötä hommissa on nyt myös täysin uusi näyttelijäkaarti. David Corenswet on Clark Kent eli Teräsmies, Rachel Brosnahan on Lois Lane ja Nicholas Hoult on Lex Luthor. Kärkikolmikko on ehdottoman toimiva ja pelaa hyvin yhteen. Hahmokemiat kohtaavat erityisesti Kentin ja Lanen välillä ja kaksikon alkupisteissä oleva romanssi lämmittää aitoudellaan.
Corenswet on käsittämättömän hyvä Teris – eikä vain ulkonäkönsä vaan myös hahmon persoonallisuuden puolesta. En muista milloin viimeksi Teräsmies olisi tuntunut näin toiveikkaalta, rehelliseltä ja inhimilliseltä. Nyt ollaan aidosti lähellä sitä käsitystä, minkä sarjakuvat hahmosta antavat eikä niinkään aikaisemmin valkokankailla nähtyä synkistelyä.
Sarjakuvamaisuus näkyy myös nopeasti etenevän elokuvan visuaalisessa ilmeessä, joka on kirkas ja raikkaan värikäs. Kaikilla hahmoilla on oma värimaailmansa, joka korostuu entisestään toiminnan tuoksinassa. Saarnaan usein siitä, kuinka toimintakohtaukset ovat vaikea laji ja iso osa ongelmaa onkin, että usein toimintapätkissä kaikilla on yllään samanlaista tai vähintäänkin samansävyistä kangasta. Se vaikeuttaa väistämättä seuraamista, etenkin jos kameratyö on astetta tärisevämpää. Nyt sellaisia ongelmia ei kuitenkaan ole, sillä kamera liikkuu vankalla varmuudella ja hahmot oikeasti erottaa toisistaan.
Palataan vielä hetkeksi hahmoihin, sillä Houltin Lex Luthorille on pakko antaa muutamia ruusuja. On hyvin harvinaista nähdä elokuvassa pahishahmo, joka on aidosti ilkeä ja jonka teot perustuvat täysin hahmon omahyväisiin ambitioihin. Yleensä superpahikset haluavat valloittaa universumeita tai tuhota koko maapallon, mutta Lex Luthor haluaa vaan aiheuttaa pahaa mieltä Teräsmiehelle ja siinä samassa tehdä vähän fyrkkaa. Uskallan sanoa, että nyt näemme valkokankailla kaikkien aikojen parhaan Luthorin.
On päivänselvää, että James Gunn oli nappivalinta vetämään uutta DC-universumia. Mies on visionääri, jonka tekemisiä seuraa aina mielenkiinnolla. Hänelle ominainen komediallinen mutta inhimillinen ja rehellinen otteensa on juuri sitä, mitä tämä franchise on tarvinnut jo pidemmän aikaa. Nyt pitäisi vaan jaksaa odottaa ensi vuoden Supergirliä, jossa vauhtiin pääsee aina yhtä loistokas Milly Alcock.
Niklas Tirkkonen
Superman -elokuvan traileri
